Otanpans nyt tästä tälläisen palan puraistavaksi tämän kirjoitukseni aiheeksi. Perinteellisesti on ajateltu että taiteilijat kammoksuvat kaupallisuutta ja asiakaslähtöisyyttä (ja sitä kautta ikäänkuin olisi niin että taiteilijat halveksivat rahaa tai sen ansaitsemista.) Näin ei ole kuitenkaan nykytrendin mukaan.

Toivoisin kuitenkin että nämä asiat (asiakaslähtöisyys ja kaupallisuus) purettaisiin taiteen kentässä jotenkin ihan alkujuuriinsa.

Yritän sitä nyt tässä kirjoituksessa jonkilaisena ajatuksenvirta tyyppisenä vyyhtenä (katsotaan minne virta vie) ja tämä ihan sen vuoksi että minulla on usein tullut sellainen olo että kun käyttää sanaa kaupallisuus niin se olisi jo itsessään jonkilainen lausuma joka olisi jollain tavalla asetettu jo itsessään arvoperusteiseksi (sekä poliittiseksi)ja vielä siten että kun taiteilija käyttää sanaa "kaupallisuus" se on jotenkin automaattisesti kirosana eikä sillä ole ainakaan minkäänlaista neutraaliin kalskahtavaakaan sävyä...eikä ainkaaan nimenomaan sitä tutkiskelevaa ja makustelevaa virettä. Ihan kuin se olisi heti jyrkkä ei, ei ja ei.. sekä perkele eikä mitään ehtoja tai ajatuksellista pyörittelyä asian suhteen. Nykyisin kun se on välillä enemmänkin monen mielessä" juu, juu..hieno homma"

Aika moni taiteilija on myös hyväksynyt kaupallisuuden osaksi elämää ja taidetta kaikkine brändäyksineen ja markkinointeineen. Aika moni tekee ehkäpä niin että kykenee asettamaan kaiken tuon jotenkin ulos itsestään ja omasta taiteen tekemisestäänkin. Tämä kuitenkin.. jos hyvin käy ja taiteilija kykenee siihen. Sekään ei ole itsestään selvää. Pitää vissiin olla sellainen pärjätäkseen?? (haa haa)

Luulenpa myös, että joku osa taiteilijoista on kyllästynyt/väsynyt täydellisesti asioiden miettimiseen filosofisesta näkökulmasta ja voi olla niinkin että juuri se näkyy sitten ihan käytännön toimintana. Sen ymmärtäen sanon että juuri nyt pitäisikin miettiä ja miettiä entistä tarkemmin. Sillä muuten on olemassa helposti se tilanne jossa vain mennään ja toimitaan jollain tavalla. Sellainen toiminta kuitenkin kutistuu helposti vain jo valmiiksi jo lauletuiksi lauluiksi samoilla vanhoilla langoilla. Joskus on aika toimia ja joskus on aika uudistua ajattelun tai vaikka taiteen tekemisen kautta ja sitten vasta voi ?? toimia ihan niin noin kuin käytännössä vaikkapa yhteiskunnallisesti. 

Kaupallisuuteen sinällään kuuluu asiakas ja asiakaslähtöisyys. Toki myös elämme maailmassa joka on jotain noin niinkuin pääpiirteittäin. Harrastamme ikään kuin käytännön elämän viitekehyksissä elämistä myös me taiteilijat. Voisi ajatella että viitekehykset olisivat kaupallinen ja jopa läpikaupallinenkin maailma. Perustelen tätä ihan sillä että oikeastaan kaikkialla yhteiskunnan eri toiminnoissa ja toimivilla aloilla käytetään esim.  asiakkuuskäsitettä. Varmaankin melkein kaikilla aloilla käytetään esim. vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien kartoitusta.(Swot- analyysi) Tämä näin tavalla tai toisella. Ikävä kyllä SWOT määrittelee jo ne raamit missä liikutaan. Sillä itsellään on uhkana nimenomaan kaiken katoavaisuus ja muuttuva maailma. Maailma joka ei olekkaan ylöspäin suuntautuvat portaat vaan vapaana vellova virta ilman määränpäätä.

Kansankielellä ja mielissä "asiakas on aina oikeassa ja asiakasta tulee palvella parhaan kykynsä mukaan täyttäen asiakkaan toiveet. Asiakas ei kuitenkaan osta ellei sillä (huom. sillä ei hänellä) ole tarvetta ostaa jotain. Tähän "pulmaan" kaupallisuus on luonut markkinoinnin. Asiakkuus on yksi niistä asioista johon käsitteenä ja sitä ymmärtääkseen ei periaatteessa tarvitse olla mitenkään erikoisasiantuntija jotta tunnistaa ja tietää mikä on asiakas. Asiakas on siis hyvin helppo ymmärtää ihan kaikkien. Jopa silloin kun on kyse ns. luksustuotteen asiakaskunnasta.

Nimittäin ko. markkinointistraegia olisi varmaankin juuri se jota "tulisi käyttää" silloin kun puhutaan todella taiteen myymisestä sillä hinnalla jolla taiteilijakin eläisi työllään ja ilman että ko. tuotteistetun paketin laatu kärsisi. Paha on vain se että luksustuotteita ei ole luksuksensa vuoksi juuri lainkaan tai niitä on erittäin vähän. Valikoima ikään kuin supistuu koska potenttiaalisia asiakkaita on vähän. Nimenomaan luksustuotteiden kohdalla pitäisi puhua mielikuvamarkkinoinnista ja todellakin erityisesti siitä esim. brändäyksestä..jos siis oltaisiin oikein siinä markkinoinnin ytimessä. Niistähän puhutaankin jo. joten ei siinä ole mitään uutta tai ihmeellistä. Tätä kautta siis tämä asiakkuus tai asiakaslähtöisyys ei aukene taiteessa tai taiteilijana yhtään mitenkään uudella tavalla. Kirja on jo kirjoitettu. Maalaus on jo ikään kuin maalattu tältä osin.

Ikävää tässä on mm. se että tämä ns. luksustuote syö aikalailla helposti kaikki ne muut luksusta muistuttavat koska tämä luksustuote on saanut jo sen määräävän markkinaaseman siksi että se on osattu MARKKINOIDA hyvin. (esim. Coca-cola kaikkien cola -juomien kategoriassa..niiden muiden jotka ovat usein ainakin yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin coke itse.) Me ollaan jo taiteilijoina tässäkin kohdassa ihan oikeasti. Siksi meillä on tämä tilanne eli elämme ko. ajattelun mukaan ns. elinkaaren huipun tai huipun jälkeisessä ajassa..jolloin ns. hintakilpailulle tulee tietty pakko. Nyt rinnastan reippaasti tuohon hintakilpailun tilalle sanan "TOIMEENTULO". Ja tuo hintakilpailu ajaa yhä edelleen siihen että tuotteiden laatu heikkenee koska ei ole ns. luontaista kysyntää ilman mielikuvia esim. juuri ainutlaatuisesta käsialasta vain ja ainoastaan spesiifisti ja jos on kysyntää se on jonkilaista eli ns. asiakas on todellakin aina oikeassa koska voi määritellä sen mitä on  HÄNEN mielestään HYVÄ taide, jota hän haluaa ostaa. Tilanne on mielestäni tämä jos sitä ajattelee oikein synkästi.

Tähän kaupallisuuteen ja siihen liittyen asiakkuuteen sekä asiakas keskeisyyteen kuuluu siis hyvin selkeästi myös tuotteiden elinkaari ajattelu, jonka voi laajentaa koskemaan myös kokonaisia toimialoja ko. ajattelun voi laajentaa ihan kaikkialle...vaikkapa ihmiseen tai vaikkapa todellakin taiteeseen.(valitettavasti)  

Elinkaari ajatelussa keskeistä on nykyisin sen tehokkuus ja ansaitsemis periaate sekä siihen yhdistettynä kasvun periaate, jolle oikeastaan koko käytännön elämämme kaikkine lama-aikoineen pitkälle perustuu. ts. tarkoittaa sitä että kun esim. se hehkulamppu aikoinaan kehitettiin kestämään sen sata vuotta vähintään niin ja jotta ansaitsemis ja kasvuperiaate toteutuisivat niin hehkulampun käyttöikää oli alennettava jotta asiakkaat ostaisivat yhä uudelleen niitä uusia hehkulamppuja entisten rikki menneiden ja jätteiksi kutistuneiden tilalle. MM. tuota kaikkea on kaupallisuus ja asiakaslähtöisyys perimmiltään. Ei se muutu jotenkin toiseksi  jossain toisessa asiassa/kohdassa joka julistetaan jollain tavalla tuotteeksi tai brändiksi juuri nyt ja juuri näillä eväillä joita meillä on nyt olemassa. Ei taide ole mikään poikkeus valitettavasti. Vai onko sittenkin????? kun ottaa huomioon kaikki se taidehistoria joka on säilynyt meille..??? Toivoisin jopa, että taide olisi kuitenkin erillään kaikesta. Että sen asema yhteiskunnassa tutkivana ja katsojana olisi vankempi....Mutta se on fantasiaa.

Tässä kohdassa yritän kuumeisesti miettiä että miksi edes kirjoitan tällaista. ????Tässähän tulee vain pahalle päälle ja tästä saa mitä suurimassa määrin päänsäryn. Tarkoittaako tämä sitä että taide itsessään kuolee? Muuttaa muotoaan??? Varmaankin kaikkea tätäkin. Voi olla jopa että taide eriytyy itsensä sisällä voimakkaasti pitkällä tähtäimellä.

Jospa taidetta ei todellisuudessa voikkaan sovittaa yhtään millään keinoin tähän kaikkeen jossa elämme?

Niin no sitten se asiaskeskeisyys ja markkinoiden miellyttäminen oli se miellyttäminen missä "hintaluokassa" tahansa...niin. Oleellista on siis sen hintaluokan määrittely?? Juupa juu..hinta ja hinta kun sekin voi olla niin montaa. Sekä henkistä että materiaa. Kun taidetta nykyisin ns. markkinoidaan sitä markkinoi moni taho. Yksi taho on taiteilijoiden itsensä perustamat erilaiset asiat..tässä on vain se erittäin suuri ikävä puoli että nämä ko. taiteilijat eivät välttämättä tiedä yhtikäs mitään markkinoinnista..heille on helppo myydä markkinointia kikkana, koska se todellakin on tietynlaisen ajattelumaailman hahmottunut ja määritelty muoto toimia. Se vain voi hyvinkin olla tie jossa taitelijat itse ajavat taiteen juuri esim. yllämainittuihin elinkaariajatteluihin tms ja jne. Markkinointikaan ei ole välttämättä pelkästään myyntiä nykyajan kauppakeskustoreilla. ..vaikka se onkin perustaltaan juuri sitä asiakaaslähtöistä elinkaariajatteluineen. Aivan kuten taiteessakin usein se paikka jossa markkinat tapahtuu esim. kirpputori määrittää sen millainen markkinoitava tuote "on" asiakaslähtöisten asiakkaiden silmissä.

Jospa tämä onkin määränpää jossa kaikki muuttuu..jospa tämä onkin murtumapiste jossa halkeaman muotoa ei voi määrittää??Vaan aika näyttää sen kokonaisuuden myöhemmin..matkan päästä.

Tässä kohdassa väsyn ja totean että "ei kannata käyttää aikaansa sellaisen vyyhden uudelleen pyörittämiseen joka on jo todettu jonkilaiseksi..se on niin kovin täyteen dumpattu että se ei voi muuttua miksikään muuksi kuin se jo on..ei ennen kuin pohjalla oleva ajattelumaailma muuttuu ihan kokonaan toiseksi.." 

 

ps. eräs ystäväni oli tehnyt taidetekona erään veistoksen siten että hän oli tekoprosessissa ottanut mukaan "asiakkaan" joka määräsi teoksen suunnan..se voisikin olla jännittävä kokeilu ajatuksena..mutta nimenomaan niin että ko. "asiakas" ei maksa teoksesta mitään..eikä myöskään tule koskaan omistamaan teosta itse mitenkään. Teos voisi olla julkinen ja teoksen yhteydessä olisi selkeä prosessinkuvaus. :).. 

 

jk. ja ehkä kannattaisi erottaa toisistaan kaupallisuus ja kaupankäynti. Ehkäpä jonain päivänä joku rakentaa vaikkapa pyykkikoneen joka kestaa sen kolmekymmentä vuotta ja kun näille koneille ei ole enää tarvitsijoita..ehkäpä tämä samanainen aloittaa rakentamaan vaikkapa hiustenkuivaajia jotka kestävät sen kolmekymmenta vuotta jne ja jne. MUTTA se ei ole KANNATTAVAA eikä se tuota kasvua taloudellisesti pitkällä välillä..vaikka se olisikin ekologista ja kestävää kehitystä. Mutta se on lienee ihan liian vanhanaikaista nykyaikana..ainakin 100 vuotta sitten muodissa ollutta..