Maailma on kummallinen ja ihmeellinen paikka. Kaikki on niin hyvin ja hienoin sekä kauniin arvoperusteisin perustein arvotettu ja järjestetty sievään kauniiseen pinoon. Näin ainakin on uskominen jos uskoo kaiken mitä kerrotaan. Hyvänä esimerkkinä on tämä Rauhan alue täällä Etelä- Karjalassa.

Luulin ensin etten tästä enää mitää kirjoittaisi mutta päätin sitten kuitenkin kirjoittaa. Nyt jo asiaa katsellen kauempaa ja täysin ulkopuolisena.

 

Rakennuksia on purettu ja myös särjetty. Se kuka on ollut särkiä on mielestäni epäselvää. Sillä nuorisoa on hyvä syyttää kaikesta pahasta joka tapahtuu.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus maa-alueineen on muuttamassa muotoaan aikalailla täydellisesti. Sehän olikin jo ihan arvattavissa oleva asia sillä silloin kun itselläni oli työhuone Rauhassa. Näin ja kuulin siellä vuosien varrella miten juuri käyttökelvottomaksi todetusta ja katepillarin yliajo uhkan alla olevasta rakennuksesta muuttuikin yhtäkkiä aivan oivallinen rakennuskohde, joka pystytään korjaamaan ja remontoimaan vaikka miksi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä eli jos löytyy tarpeeksi pätäkkää niin silloin kivikauden ruuvimeisselistä voi taikoa timanttisen ja nykyaikaisen ns. ehtapelin.

..no sillä nyt ei ole välttämättä mitään tekemistä sen alkuperäisen kanssa vaikka sen käyttötarkoitus onkin jotakuinkin sama ja se esittää alkuperäsitään. Se on jonkilainen ruuvimeisselin kuva ja voisi jopa sanoa, että se on imago ruuvimeisselistä, jos nyt käytän kaupallista kieltä. Oikein ehta mielikuva ja jopa jonkilainen muisto siitä entisestä. Tätä onkin mielikuvamarkkinointi kun sitä tarkastelee yksinkertaisen esimerkin valossa. Sitä, että joku tai jokin asia liitetään johonkin kontekstiin joka on sopiva ja tarkoituksenmukainen sille joka sitä imagoa haluaa hyödyntää omassa toiminnassaan ja ennenkaikkea jokin mielikuva johon joku haluaa kuulua mielikuvissaan.

 

No joku voisi kysyä, että mitä sitten?

Mitä sillä on väliä jos kerran ruuvimeisseli on ruuvimeisseli niin mitä sillä on väliä että kivikautinen ruuvimeisseli jouduttiin (huom jouduttiin!!) hajottamaan jotta siitä voitiin tehdä uusi? Sehän on vain vääjäämätöntä kehitystä. Itse ajattelen että ihminen voi itse valita erilaisista arvoista ja toteuttaa niitä, jos millään ei ole olemassa ylivaltaa joka muuttuu diktatuuriksi. Rahanvallan voi katsoa olevan diktatuuria jonka olemme itse itsellemme valinneet vaikka olisimme voineet valita toisinkin. Rahamaailma perustuu tavaraan ja välineisiin sekä tavaran ja välineiden vaihdantaan alunperin.

Entistä ei olisi ollut mitenkään välttämätöntä rikkoa tässäkään tapauksessa sillä siitä entisestä jäi jäljelle vain mielikuva ei yhtään ainoaa elävää todistetta historiasta. Ei yhtään ainoaa elävää todistetta kuten vaikka elävät muumiot jotka ovat jääneet todistamaan ja kertomaan jo ammoin kadotetuista heimoista. Tieteen valossa ja taiteen valossa katsottuna erityisesti nämä ns. elävät todisteet kertovat tarinan joka antaa avaimia ihmisyyteen. Kertomuksen ammoisesta ajasta joka antaa merkityksen ihmisen olemassaololle ja historialle sekä kiinnekohdan mihin ihminen voi itsensä asettaa. Maaperän,  ankkurin ja juuret. Se on sitä historiaa jolla on tarkoitus.

 

Kun kuljin aikoinani Rauhan käytävissä saatoin tuntea kaiken sen mitä siellä oli ollut ennen minua. Saatoin aistia paikan tarkoituksen jonka itse tulkitsin nimenomaan rauhaksi ja läsnäoloksi jopa eräänlaiseksi kauneudeksi. Ymmärsin että kaikki ne ihmiset, asiat ja tapahtumat kietoutuivat siihen mitä oli olemassa juuri silloin ja se mitä oli juuri siloin on osa tätä mitä on nyt ja se mitä on nyt muuttuu juuri siksi mikä tulee olemaan osa juuri sitä mitä on silloin.  Kaiken sen tajusin olevan syvästi inhimillistä kaikessa rumassa kauneudessaan, joka antaa tarkoituksen sille mitä olemme nyt. Se antaa merkityksen.

 

Mikä olisi ollut kaiken tuon merkitys laajemmin, jos paikkaa oltaisiin alettu kehittämään historiaa ja ympäristöä säilyttävään suuntaan? 

 

Eikö merkitys ole kuitenkin arvo ja peruste?

 

Itseäni ihmetyttää merkitys joka on vain tämä päivä ja vaikkapa ääripäässä pelkkä selviäminen juuri nyt. Tämä on mielestänii vähän samantyyppinen ratkaisu kuin on ydinvoimaloiden rakentaminen ja niiden jätteiden ongelmien jättäminen tulevien sukupolvien harteille. Kaiken tuon Rauhan alueen kehittämisen ja rakentamisen voi nähdä tähtäävän pelkästään ja ainoastaan siihen, että miten juuri nyt tulee työpaikkoja ja kuinka paljon varallisuuttaa kukakin osapuoli voi kerätä juuri nyt ja lähitulevaisuudessa välittämättä siitä miten käy alueen luonnolle ja olemassaoleville merkityksille joita paikassa jo oli. Meillä Suomalaisilla on muutenkin hauras kulttuuriidentiteetti. Se kiteytyy helposti asioihin ei arvoihin niinkään. Se ei ole vaikkapa luontosuhde tai vaikkapa  jonkilainen animismi enään vaikka se voisi olla sitä omien juuriemmekin takia. Se voisi olla aivan hyvin ne häviävän pienet perintöömme liittyvät rakennukset.  Rakennuksia ja rakennelmia on kyllä osattu muualla maailmassa säästää huolimatta siitä että missä päin ne sijaitsevat missäkin päin maailmaa tai maata. Siitä on lukuisia esimerkkejä kaikkialta maailmasta ja huomattavasti köyhemmistä maista kuin Suomesta. Miksi ME ihmeessä hävitämme kaiken sen vähänkin jota meillä on?

 

Minusta nykyinen Rauhan alueen ns. kehittämien olisi voinut olla  totaalisen toisenlainen kuin sellainen merkitys, joka sillä on nyt ja joka sitoo itsensä hyötyyn ja hyödyntavoitteluun taloudellisesti ja ensisijaisesti ja erityisesti juuri nyt. Minusta kehittämisellä olisi voinut olla arvokkaampikin merkitys pitkällä tahtaimellä kuin vaikkapa kasino, viihdekeskus tai hotelli. Vaikka totta vieköön kasinokin kertoo joskus myöhemmin tarinaansa. Se kuitenkin kertoo hyvin toisenlaisen tarinan kuin mieli -tai sotasairaala -museo tai vaikkapa taitelijayhteisön työskentelytilat ja näyttelyt sekä tapahtumat jotka kumpuavat poikkitaiteellisesta taideyhteisöstä. Toisaalta se, että nämä mahdollisuudet alueen kehitämiseksi jätettiin käyttämättä kertoo myös oman tarinansa.

 

Se kertoo nimenomaan suomalaisesta ajasta ja sen arvoista myöhemmin. Se voi kertoa tarinan juurettomuudesta.

 

Ihmeellistä on  myös se, että kun sana "arvo" on käytössä hyödyntavoittelu ajattelumallissa se saa mielestäni ihan ihmeellisen kaiun. Se muuttu jollain tavalla käyttötavaraksi jolla on arvoa ainoastaan kun sitä mitataan puhtaalla rahaan perustuvalla hyödyllä. Se ei liity mitenkään henkiseen pääomaan tai hyvinvointiin kuten sen luulisi helposti liittyvän ja johon se liittyy mitä suurimmassa määrin kun puhutaan taiteesta ja vaikkapa historiasta.

 

Minusta onkin hullua että sanalla "arvo" on suomenkielessä kaksi toisilleen suorastaan ääripäistä merkitystä. Toinen  on enemmän henkinen ja toinen puhtaan materaalinen.

 

Mitä se kertoo meistä?

Se voisi kertoa sen että arvoa tai sanaa "arvo" ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi mietitty tai sisäistetty ja siksi sille on annettu jotain yleistä ja ääripäistä kuvaamaan sitä.

Monissa kielissä on monille sanoille omat sanansa vaikka ne periaatteessa voisivat olla ihan samakin sana. Kieli kertoo kuitenkin kulttuuristaan ja jopa siitä, että kuinka vahva on kulttuurillinen identiteetti. Suomalainen kulttuurillinen identiteetti voisi olla näillä perusteilla ajateltuna hyvinkin hauras, jota se helposti onkin kun ajattelee sitä, että olemme olleet hyvin lyhyen aikaa itsenäisiä ja suuren osan olemassaolostamme jonkin toisen maan vallan alla.

 

No miten ihmeessä tämä sitten liittyy tuohon arvoperusteiseen markkinointityöhön voisi joku kysyä.

Se liittyy nimenomaan siihen siten että koska sanalla "arvo" on ns. kaksi toisilleen ääripäistä merkitystä niin niistä helposti syntyy myöskin kummallinen sekametelisoppa kun puhutaan arvoista tai vaikka arvoperusteista. Jotenkin oudosti toisilleen täysin ääripäitä perustellaan samalla sanalla.

Sana "arvo" viittaa johonkin joka katsotaan jollain tavalla arvokkaaksi mutta koska se mikä tai joka on heikoissa kantimissa tai se ei ole päässyt kehittymään kunnolla joksikin niin se hukkuu tai se voidaan perustella pelkästään sanomalla "arvo" tai "arvoperuste", jolla ei ole mitään juuria antaavaa merkitystä kuten vaikkapa taideteoksella tai vaikkapa sillä muumiolla on.  Markkinoinnissa tätä juurta  ei välttämättä eikä useinkaan nykyisin ajatella sillä kaikki se pyrkii taloudelliseen hyvään. Sillä ei yksinkertaisesti ole välineitä miettiä niitä muumioita tai taideteoksia. Sillä ei ole välineitä millä ajatellaan arvoa, joka ei ole taloudellista. Näillä asioilla ei tarvitsisi olla välttämättä kuitenkaan toisiaan poissulkevaa luonnetta. Niillä nyt vain sattuu olemaan se. Valitettavasti ja se voi johtua heikosta kulttuuri -identiteetistä.

Kukaan ei välttämättä edes muista kysyä että "Anteeksi mikä se arvo nyt olikaan se arvoperuste teidän markkinoinnissanne ?" ja jos joku kysyy se voidaan ohittaa viihteellisen kevyesti sanomalla että arvo nyt on toisille sitä ja toisille se on tätä, koska sanalla "arvo" ei ole vankkaa pohjaa jolla se olisi jotain. Ei useampaa sanaa erilaisille arvoille. Juuri siksi pitäisikin useammin kysyä mitkä ovat sinun tai  jonkin arvosi/arvot. 

Olemmeko Suomalaisina individuaaleja yksilöitä, joilta jo muutenkin puuttuu se maaperä jonne kiinnittyä? Siksi ja erityisesti silloin olisi tärkeää säilyttää ja arvostaa sitä mitä meillä on jäljellä lyhyestä historiastamme. Historia antaa varmuutta ja se antaa jonkilaisen selkärangankin. Se antaa jotain mihin tukea ja jotain mistä ammentaa monessa mielessä sekä hyvässä että pahassa.

 

Se antaa myös itsevarmuutta ja ylpeyttä olemassolosta. Se voi antaa realistisen kuvan siitä mitä mikin kansa on ollut ja on. Vaikkei se välttämättä teekkään tulevaisuutta tuomituksi jonkilaiseksi arvovalintojen ja hyväntahdon mahdollisuuden takia. Uskon että  on näin vaikka historia olisikin ollut synkkäkin sillä silloin sillä on kuitenkin kasvot jotka tunnistaa.

 

Tiivistetysti ja loppulauseena:

Kulttuuriperintöämme mukaan lukien konkreettiset asiat esim. rakennukset pitäisi pyrkiä säilyttämään. Taidetta  pitäisi pyrkiä tukemaan ja kehittämään viimeiseen asti jotta kulttuurillinen identiteettimme kehittyisi ja sitä kautta tämä paljon parjattu suomalainen huono itsetuntokin parantuisi pitkällä aikavälillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että esim. taide pystyy pelastamaan maailman yksinään tai jopa ollenkaan. Se tarkoittaa pitkälle sitä että taide on kykenevä näkemään sellaista joita ei muuten  nähtäisi ja kulttuuriperinnössämme säilytämme tuleville sukupolville mm. taidetta. Taiteessa ikäänkuin tiivistyy näkymätön jollain tavalla näkyväksi kokemuksen kautta ja taiteella on myös mahdollisuus se ilmaista voimakkaammin kuin tavaralla tai esineellä. Taide on keino ihmisen sielullisiin retkiin. Huom. keino ei väline ei tavara tai esine.