Näen tässä jonkilaisen kauhuskenaarion myös kuvataiteen puolelle...pistää miettimään..ja vahvistaa jo olemassa olevia ajatuksia.

Näin siis kaupallisuus tulee ja on olemassa...hankala kuvitella itseään "markkinoimassa" taidettani, joka muutettaisiin tuotteeksi esim. tällä tavalla tai millään muullakaan tavalla. Taannoin joku sanoi että meidät taiteilijat laitetaan ns. pakko kilpailemaan toistemme kanssa..itse en usko tuohon ajatukseen vaan ajattelen enemmänkin, että VIELÄ on kuitenkin mahdollisuus olla kilpailematta...siis valita oma taide.

Uskon että ainoa mahdollisuus on tehdä työtään niin hyvin kuin siihen pystyy ja jos se on kilpailua niin olkoon vaikka se on omasta mielestäni enemmänkin ammattitaitoa ja itse taiteen tekemistä...Tiedän, että siitä ettei halua kilpailla on ongelmia ja sen takia moni asia "mättää" mutta silti ...luonne ei  taivu.

Ps. kun tämän katsoo niin jää vaikutelma että jääkö kaiken tuon keskellä sitten oikeasti aikaa tai muita voimavaroja tehdäkkään muuta kuin TUOTTEITA...ja on surullista katsella naista joka on epätoivoinen siksi että miettii sitä miten saisi myytyä korujaan ja voima tulee siitä pakosta minkä myyminen "antaa". Se, että onko korutaide taidetta niin voisi kirjoittaa vaikka kuinka mutta jätän sen jokaisen omalle kontolle...sillä minun pitäisi pohtia tässä sitten sitä mitä taide yleensäkkin on ja voiko sitä tai kannattaako sitä edes yrittää lokeroida suoraan johonkin muottiin.

ja jk. vielä

hulluinta tässä on että tämäkin ko. "dokumentti" toimii täysin niillä keinoilla joita löytyy kaupallisesta maailmasta pilvin pimein. Tämä on selvä mainos ja pahimmillaan sen voi nähdä niinkin että se on kaupallisuuden jumalan kumartamisen probakannan tulos.

Miten on??