RAUHALLE

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaiken sen rujouden

keskellä ymmärsin

nähdä rakkauden.

 

Valon.

 

Varjon, jolla on siivet

tai vaikka kynnet.

 

Se istui siinä,

aivan vieressäni.

 

Hiljaa

hapuillen käsivarttani.

 

Varjo.

 

Se kaunis.

 

Häipyvä.

 

Ikuisesti mukana oleva

tuntematon tuttu.

 

Aina.

Jatkuvasti

kutitellen kainalosta.

 

Ohimennen.

Viipyillen.

 

Aina silloin tällöin.

 

Puhuen itsestään ohimennen.

Sanoilla, joita en ensin osannut kuunnella.

 

Sanoilla jotka jäivät luideni

sisälle kytemään.

 

Inhimillisyys koko komeudessaan.

 

Alastomana edessäni.

 

Tänään tanakasti

seisoen vierelläni niiden

ruman-kauniiden muistojen

loppumattomassa

valossa.

 

 

Suukkoja kaikille

Imatralla 23.04 2008

 

Terveisin

Tiina Marjeta