RAUHALLE
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kaiken sen rujouden
keskellä ymmärsin
nähdä rakkauden.
Valon.
Varjon, jolla on siivet
tai vaikka kynnet.
Se istui siinä,
aivan vieressäni.
Hiljaa
hapuillen käsivarttani.
Varjo.
Se kaunis.
Häipyvä.
Ikuisesti mukana oleva
tuntematon tuttu.
Aina.
Jatkuvasti
kutitellen kainalosta.
Ohimennen.
Viipyillen.
Aina silloin tällöin.
Puhuen itsestään ohimennen.
Sanoilla, joita en ensin osannut kuunnella.
Sanoilla jotka jäivät luideni
sisälle kytemään.
Inhimillisyys koko komeudessaan.
Alastomana edessäni.
Tänään tanakasti
seisoen vierelläni niiden
ruman-kauniiden muistojen
loppumattomassa
valossa.
Suukkoja kaikille
Imatralla 23.04 2008
Terveisin
Tiina Marjeta
Kommentit