Kaikenlaisia avajaisia ja päänavauksia. Kevät avautuu ja talvi menee. Näyttelyt avataan ja niitä käydään katsomassa.

Minulla oli tuossa viikolla näyttelynavajaiset Helsinki cityssä.

Tässä vähän tunnelmia sieltä ja muutenkin.

Se mikä oli hyvää niin ko. kaupungissa näyttää olevan tapana pistäytyä avajaisissa. Se on perin miellyttävää. Ei tarvitse väkisellä keksiä juteltavaa täysin vieraiden ihmisten kanssa jos ja kun ei kerran ole muutenkaan sellainen smal-talk ihminen. No puhuahan täytyy ja yritinkin parhaani mukaan ottaa huomioon kaikki ne ihmiset jotka olivat saapuneet paikalle. Muutama ystävällinen sanan ja ehkäpä pari kohteliaisuutta. Minulla on taipumusta filosofointiin. No onneksi osasin pitää sen kurissa, jotten pitkästyttänyt ketään toista liian "syvällisillä" keskusteluilla.

Joka tapauksessa väkeä kävi jonkin verran ja ihmiset olivat jokainen tahollaan erilaisia. Itselläni oli oikein fiilisten haistelu fiilis. Monenlaista tarttui hihaan ja tässä jotain siitä. 

Isoissa kaupungeissa ihmiset ovat huomattavasti varovaisempia ja enemmän seinämän takana kuin pienissä. Siinä on tietenki omat huonot puolensa, mutta on siinä se hyvä, ettei tule liikaa informaatiota kerralla toisista. Tavallaan ei tarvitse välittää, jos ei halua..voi piiloutua ihmisenä jonnekkin massan alle ja jäädä sinne jos haluaa. Tietty irrallisuuden tunne ja yksilöllisyys ovat ehkäpä pakostakin pakollisia, jotta ihminen pysyisi "pystyssä".

Kaupunki viidakko jossa täytyy tulla toimeen.

Onhan siinä kieltämättä omat hyvätkin puolensa, että ei tarvitse olla kaikille avoin ja aina auki. Ei se avoimuus ole aina jokin pyhä mantra jolle täytyy kumartaa. Joskus se muuttuu itsekeskeisyydeksi jonka takaa ei osaa edes nähdä mitä ympärillä tapahtuu ja ihminen on yksinäinen ilman yhteyttä muihin. Jokaisella on silti omat rajansa ja vaatimuksensa sen suhteen mikä on riittävästi tai mikä liikaa ja jopa liian vähän.

Jos on kovin herkkä ihminen niin saattaa ottaa liian helposti toisten tunteet itselleen kannettavaksi ja suorastaan imeä negatiivisiä fiiliksiä itseensä. Erikseen ovat sitten nen ihmiset jotka "imevät" toisista energiaa pahassa mielessä. Ne joiden vierailun jälkeen on enemmänkin väsynyt kuin tasapainoisen antanut ja saanut kaikkea virkistävää mitä ihmiskontakti nyt voi tuoda tullessaan. Se ei kuitekaan ole tämän tekstini aiheena.

Onhan se myös niinkin, että jotkut ihmiset eivät jaksa itse kantaa pahaa oloaan tai oikeastaan mitään olojaan ja he suorastaan saattavat tuppautua sellaisten herkkien tunneimijoiden joukkoon, jotka ovat valmiita kantamaan toisia.... Anteeksi kaikille herkkiksille tämä sanan käyttö, mutta on pakko olla hieman sarkastinen aivan siksi, että se herättäisi ajattelemaan sitä, että loppujen lopuksi myös niille jotka ovat niitä herkkiksiä on aivan hyväksi osata ja opetelle OIKEASTI pitämään puoliaan, eikä vain valittaa kun joutuu taakkojen kantajaksi alvariinsa. Se vaatii kuitenkin valtavasti työtä ja sitä TERVETTÄ itsekeskeisyyttä, joka lienee löytyy juuri niiden herkkien vaistojen alta, jotka nämä herkkikset monesti omistavat. Joten usko itseen ja omiin ajatuksiin.

No niin tai näin itse ajattelen, että kun ihminen tunnistaa nk. oman ominaislaatunsa niin hänen on helpompi tehdä asioille jotain ihan itsessään, niin ei tarvitse syyttää tai yrittää kasvattaa toisia pois siitä, että millaisen mielenlaadun kukin sattuu omistamaan syystä tai toisesta. Itse ajattelen että ihminen on pohjimmiltaan ajatteleva ja hyvä. Se ajatusmalli antaa oikeastaan aika paljon anteeksi sekä itselle että muille ja tekee lienee ajattelijastaan joskus jopa naiviin asioiden suhteen:) (heh, heh)

Elämä on paljon tasaisempaa sekä hedelmällisempää kun ei tarvitse kantaa tai olla kannettavana. :)No..eipä sitä kukaan lienee täydellisen itsellinen voikkaan olla, mutta sen verran pitää osata olla, ettei joka hetki aiheuta pahaa kellekkään.

 

SIIIIIISSSSSSSSS::::::::: ei itselle eikä muille.