PARFYMI, Yhden murhaajan tarina, 2006

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämä elokuva kannattaa katsoa.

 

Elokuva perustuu Patrick Suskindin kirjaan Parfymi.

 

Elokuva toimii monella tasolla yhtälailla kuin kirjakin.

 

Elokuvan ja kirjallisuuden erona on lienee se, että elokuvissa tarinankerronta tietyllä tavalla on rajoittuneenpaa kuin kirjoissa, mutta tässä se ei häiritse juurikaan.

 

Ainoa mikä ehkä jonkin verran häiritsi oli muutaman asian muuntelu, ehkäpä muutaman aika oleellisenki asian muuntelu, kirjaan verrattuna, mutta nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut sitä ilmiötä, että ”olipa huono” elokuva verrattuna kirjaan.

Elokuva oli ehkäpä hieman vähemmän syvällisiä ulottuvuuksia saava kuin mitä kirja antaa ymmärtää, mutta niin kuin sanottu se ei juurikaan häirinnyt.

 

Minua elokuva johdatteli ajattelemaan perusmieheyttä ja miehen kaipuuta naiseen, vaikkakin se oli tässä elokuvassa ja kirjassa ilmaistukkin brutaalilla ja inhoa herättävällä tavalla.

 

Eräs miespuolinen kolleegani sanoi kerran, ettei miestä voi kuvata, koska mies on niin rivo.

 

Niin, rivo, rujo, brutaali, suora, rankka, agresiivinen ja mitä kaikkia adjektiiveja käytetäänki kun kuivaillaan miehen alkuominaisuuksia ja mies myyttiin liittyviä yleistyksiä. No, jokatapauksessa sekin käsittelytapa on parempi kuin se, ettei asiaa käsitellä ollenkaan. Oikeastaan on paljonki elokuvia jossa käsitellään miesmyyttejä vaikkapa satamajätkä kulttuurin, homoyhteisöiden, ryyppäämisen, isyyden tms. kautta. Niitä ja miestä kulttuuriantropologisesti pitäisi vain tutkia enemmän ja niiden joilla riittää asiantuntemuspohjaa muillekkin jaettavaksi aiheesta. En vain ole edelleenkään löytänyt aiheesta luettavaa tarpeeksi. No, ehkäpä ajan kanssa.

 

Niin miehiin kuin naisiinkin liitetään tiettyjä yleistyksiä.

Mielestäni yksityistä voi lähestyä yleistyksillä ja yleistä voi lähestyä yksitystämisellä. Asioita voi katsoa etäältä tai läheltä. Näkökulma on silloin vain eri perspektiivistä katsottu. Arvottaa näitä asioita tuskin voi.

 

Naismyyttiäkin on lähestytty jo pitkään yleistämisellä ja vanhin niistä lienee madonna, huora, neitsyt, nunna, äiti myytit tms. Kaikki ne myytit joista lienee uusin on naissankari ja naisen agresiivisuutta koskeva myytti, toive tai pyynti nais-sukupuolelle.

 

Tässä elokuvassa mielestäni lähestyttiin miestä juuri miesmyyttien kautta.

Silti elokuvan teki mielenkiintoiseksi sen tietynlainen inhimillisyys rankasta aiheestaan riippumatta tai ehkäpä juuri sen takia.

 

Erään murhaaja miehen äärimmäisyyteen viety kaipaus ja itsensä löytäminen naisen kautta ja naisen kustannuksella ja tavallaan jopa lopulta naiseksi/tytöksi muuntumisen kautta. Tässä tapauksessa asiaa oli korostettu sillä, että ko. nainen tai naiset olivat oikeasti tyttöjä.

Tähän on aivan pakko heittää kysymys, joka lienee on vanhanaikainen, mutta en kertakaikkiaan voi vastustaa kiusausta, vaikka tiedänkin, että se on jo kauan sitten kumottu tai ainakin hyvin usein ja kovasti käsitelty aihe.

Nimittäin aihe on peniskateus, josta herra Freud on kirjoituksissaan puhunut ja se ajatukseni on siis seuraava:

 

” Entäpäs jos Freudin peniskateus ajatus lähtikin loppujen lopuksi siitä, että itse asiassa mies onki kateellinen naiselle naisen kyvystä synnyttää?”

 

No, se siitä ajatuksesta. Olen jo aivan kylästynyt pyörittelemään noita asiota kirjoituksissa…mutta juuri esim. em. asioista on lienee alkujaan kummunnutkin feministiset ajatukset, mutta olisiko nainen tai mies yhtään sen kummempi jos maailma pyörähtäisikin toisin päin ja lähin 5000 vuoden historia olisi toinen?

 

Olisiko? Ehkäpä? Tai sitten ei?