Mitä minä kertoisin ajatuksistani kun tein tätä näyttelyä.

Jään sitä miettimään ja ehkäpä voin jotain kertoa tässä lähiaikoina.

Rakkaus, ihmisyys, mieheys, naiseus, isyys, lapset.

Ihmisen perimmäinen luonne. Mitä näkyy? Kuka näkee vai näkeekö kukaan yhtään mitään?

Hyvätahto ja teot.

Tarkoitukset ja merkitykset.

Se, että jokainen ihminen ajattelee aivan omalla ainutlaatuisella tavallaan...Se, että jokainen ihminen varmaankin uskoo tarkoitustensa ja asioiden merkitysten, seurausten ja tekojen vaikutusten olevan myönteisiä niitä tehdessään, mutta miten muuta kokevat ko. asian ja miten näkevät ihmisen sisälle,

itsestä ulospäin...kaikki se ja paljon muuta.

Olen nimittäin huomannut (eikä siinä mitään pahaa sinällään ole), että monesti ihmiset tulkitsevat alkuvaiheessa taidetta ainoastaan omasta näkövinkkelistään ja pelkästään omien elämänkokemusten tms. kautta, mutta myöhemmin, kun käsitys on laajempi, tulee mukaan tietynlainen ymmärryksen kaipaus siitä, että taiteesta saa enemmänkin kuin subjektiivisen kokemuksen. Minusta taide on aina enemmän kuin ihminen itse.

Niin mikä nyt sitten ylipäätään maailmassa on subjektiivista ja onko objektiivista edes olemassa.?