Krapula tai ei mutta välillä väännän itselleni ahdistuksen tunteen. Se ei ole pahasta vaan ihan luonnollinen tunne näin ison urakan jälkeen.

Ehkäpä se on sitä ,että on tehnyt kokonaisuuden ja intensiivisellä työtahdilla..mutta on siinä muutakin.

Olen kuullut monien sanovan, että ison näyttelyn rakentamisen jälkeen tulee tyhjä olo.

Kuulemma Pentti Saarikoski joutui aina puoleksi vuodeksi lataamoon kirjan kirjoittamisen jälkeen.

HEH, heh no ei se nyt ihan niin koville meikäläisellä ota, mutta kuitenkin. 

Voin sanoa ettei olo ole tyhjä mitenkään negatiivisessa mielessä..olo on vain joltiseenkin ahdistunut välillä ja pyrin pitämään sen "tyhjyyden" tunteen aisoissa ja JUURI se aiheuttaakin ahdistusta.

Uusia ideoita on paljon ja tuntuu, että ponit pitää pitää nyt hetken aikaa tallissa jotta saan ajatukseni kasaan. Tiedän nyt paremmin mikä on taiteilijaolemukseni syvin merkitys..tästä vain eteenpäin.

Helpoksi ei tämä tekeminen koskaan käy henkisesti..mutta uskon, että tietyllä rehellisyydellä minulla saattaa olla mahdollisuus itseni kehittämiselle.

Valmista ei varmaan tule koskaan lopullisesti ja ehkäpä se on niin, että vasta sitten kun aika jättää niin voi sanoa, että pääsin siihen ja siihen asti.

Vaikken olekkaan sitä sitten enää kellekkän toteamassa niin silti kuitenkin uskon sen menevän tuohon suuntaan.

Juu ajatukset ovat siis tämän ilmaisun suhteen nyt hetkellisesti sekavia ja kaikenlaiset tunteet kääntävät vatsaa mutkalle.