Niin..mutta jos joku tarjoutuu muusaksi ja kiven kovaa sanoo, että saat tehdä mitä haluat ja ei kuitenkaan ymmärrä mihin pistää päänsä, niin siinä voi olla kyllä itsehillinnässä pidättelemistä..hmm... tai ei oikeastaan edes ole..huomaan itsessäni vain kyvyn ihmetellä toisen kykyä antautua melkein välittömästi. Miehen kykyä antautua ja tarjota rakkautta.

Olisihan se minun helppo vain ottaa ja käyttää ja sanoa, että itse sanoit, että saan tehdä niin..mutta ei se ole niin yksinkertaista, koska minusta ihmisen joka tarjoutuu muusaksi pitäisi tietää mihin päänsä pistää tai siis sielunsa pistää...siis täydessä ymmärryksessä ja harkinnalla tehty teko. Tunne ei poista järkeä eikä järki tunnettä. Ihminen on kokonaisuus joka pitää mielestäni hyväksyä sellaisena kuin se on. Ja onko lopulta olemassa edes järkeä vai onko järki vain tietoisuuden ja ehkäpä sanojen voitelemaa tunnetta.

Ihailen kyllä mielettömästi joidenkin ihmisten uskomatonta kykyä luottaa ja antautua se vietäväksi lähes heti. Sitä jotkut ihmiset osaavat kyllä osoittaa ja tarjotakkin..mutta se olisi hyväksikäyttöä, koska en tunne kunnolla muusaksi tarjoutuvaa ihmistä. 

Muusia ei oteta koskaan kiihkosta vaan rakkaudesta. Pelkästä puhtaasta rakkaudesta.

Pidän TODELLISUUDESTA ja todellisuuden sisältämästä rakkaudesta, ilman fiktiota.

Rakkaudesta kaiken jälkeen.

Rakkaus syntyy loppujen lopuksi hitaasti todellisten elämän asioiden pohjalta.

Se on sitä kiihkoakin mutta ennen kaikkea se on kunnioitusta ja arvostusta ihmistä kohtaan.

Elämän pikkuasioita ja isompia pitkällä aikavälillä. 

Voi rakkaus, rakkaus mikä tepponen elämälle eläimellinen ihminen onkaan.