TASA-ARVOSTA<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänäpäivänä on vallalla aikas yleine harhakäsitys, joka on se, että Suomessa nyt ainakin on tasa-arvo kahden eri sukupuolen välillä.

Pahimmillaan se ilmenee siten, että naiset itse väittävät olevansa tasa-arvoisia ja että naisilla on aivan samat mahdollisuudet kuin miehilläkin elämässä.

Tosiasiassa on kuitenkin tarve puhua mies tai nais-asiaa ja jo pelkästään se osoittaa sen, että emme ole tasa-arvoisia.

Toisinaan kuulee jopa väitettä, että on jotenkin itsestäänselvyys (siis tämähän on suorastaan harhainen ajatus kas kun totuus on TOINEN), että on esimerkiksi sama palkka tai muutenkin saman arvoisuus esim. työelämässä tai suhteessa lastenhoitoon, väitetään jopa, että vallitsee seksuaalinen tasa-arvo ja että naiset itse valitsee sitä ja tätä.

 

Juuri em.kaltaista "potaskaa" puhuvat jotkut tietyn tyyppiset naiset, joilla itsellään elämä on helppoa verrattuna niihin jotka todella oikeasti ovat heikoimmassa asemassa ja joutuvat kohtaamaan arjessaan epätasa-arvon. Jotkut naiset sanovat, että ovat vähintään parisuhteessaan tasa-arvoisia.

Niin voihan se olla niinkin, mutta jos nyt muistelisitte mitä esim. rasismi on tarkoittanut mustille ihmisille.

 

Se on ollut yleinen asia, joka on ilmassa.

Tuskin mustissa perheissä oltiin toisilleen rasisteja ihonvärin perusteella. Silti jokainen heistä koki tahollaan yleisten käytätöjen takia rasismia.

 

Kannattaisi miettiä vähän tarkemmin.

 

On aivan eriasia puhu filosofiaa ja ajatuksista kuin todellisesta elämästä, todellisella kokemuksella. Ajatellakkin saa.

 

Kysyisin em. väitteitä väittävältä naiselta että "Onko palkkasi todellakin yhtä iso kuin miehillä?"

 

Vastaus on ei.

 

JA OLETKO AJATELLUT MITÄ SE MERKITSEE KÄYTÄNNÖSSÄ!

 

Se nimittäin aivan oikeasti merkitsee huonompaa asumisen, ruuan ja muutenkin elämisen tasoa.

Se vaikuttaa valta-asemaan ja pärjäämiseen elämässä, jossa kaikki rakenteet pyörii rahan ympärillä.

IKÄVÄKYLLÄ se vain on niin, eikä sitä muuta joku feministiksi itseään kutsuva, olosuhteiden hyväksyjä, miksikään asuessaan miehensä ostamassa talossa ja ajaessaan miehensä palkalla ostetulla autolla.

Katsos silloin katoaa helposti se arkitodellisuudentaju, joka on niillä naisilla jotka kamppailevat arkipäivässään esim. yksin lasten kanssa sairaanhoitajan palkalla.

Myönnän, että on olemassa naisia jotka ovat hyvissä asemissa, mutta heitä ei ole suhteellisesti katsottuna kovin paljoa, joen he ovat marginaalia ja siksi vielä enemmän vastuussa tasa-arvon toteuttamisesta.

Tanja Saarela väitti, ollesssaan vielä ministerinä, joitain aikoja sitten, ihan Tv:ssä asti, että Suomessa ollaan tasa-arvoisia. Meinasi meikätytöltä leuka revähtää sijoiltaan.

Riippuu tietenkin mihin vertaa ja mistä lähtökohdista.

Tanja Saarela oli myös ministeriaikanaan ehdottamassa sellaista suurta typeryyttä, että taiteilijat pitäisi rinnastaa yrittäjiin.

 

 

Raksahommista saa yhä edelleen suurempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja ihan yhtä raskaasta ja vaarallisesta työstä sairaalassa. (Sairalassa työ voi olla jopa vaarallisempaa.)

Saako opettaja työstään samaa palkkaa kuin yritysjohtaja, vaikka töitä voi kevyesti verrata toisiinsa ?

Vastaus on ei ja ainoastaan työn tuottavuuden mittaväline ei ole opettajan työssä  raha vaan muut arvot.

 

Joten luulisi, että kaikkia naisia ja miehiä myös kiinnostaa tasa-arvo. Välillisesti miehet kärsii siitä, että ovat nk. valta-asemassa.

 

Miehiä kiitetään ja kumarretaan, jos sattuu olemaan se isä joka jostain syystä hoitaa lapsia kotona tai muuten vaan on normaalia enemmän lastensa kanssa.

Naisille se on yhä edelleen itsestäänselvyys. Pitäisi olla miehillekkin.

 

Kaikki kiitos ja kunnia niille jotka ovat elämässään toimineet niin, että ovat yhdenvertaisia sukupuolesta riippumatta parisuhteessaan, mutta pitäisi muistaa, että vaikka yksilöt rakentavatkin maailmaa, niin yhteisö on iso joukko, eikä pelkästään oma käytös muuta maailmaa juuri kyseisellä hetkellä.

 

Onhan se tietenkin hyvä jos tulevaisuus on parempi omille lapsille, jotka ovat kasvaneet tasaveroisuuden ilmapiirissä, mutta myös meidän aikuisten pitäisi elää tämä päivä onnellisena ja juuri sen takia täytyisi välittää muista ihmisistä, joilla ei välttämättä mene yhtä hyvin kuin itsellä mielestään menee tasa-arvo asioissa omassa parisuhteessaan.