KUVATAITEILIJAN AIVOITUKSIA

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pikkukaupungin elämää.

Menin tuossa taannoin Kulttuuri-seminaariin, jonka tarkoituksena oli käsitellä Etelä- Karjalan tulevaisuutta kulttuurin kannlta katsottuna.

Oikeastaan se oli minulle varsin avartava kokemus sillä paikalla oli suunnilleen kuutisenkymmentä osanottajaa ja osanottajat oli jaettu sattuman varaisesti tekemään ryhmätöitä kuka minkäkin aihealueen tiimoilta.

Avartavaa siinä seminaarissa oli juuri se, että tajusin, että eihän nämä asiat ole kovin kummoisia mistä keskustellaan ja vanhanaikaiset käsitykset yhäedelleen pitävät kutinsa ja paskanjauhanta on paljon yleisempää kuin unelmoin.

Harvalla oli mitään oikeaa sanottavaa.

Minunkin ylimaallisessa ryhmässäni oli kolme viidestä äänessä pääasiallisesti ja jokainen heistä kilpaili siitä, että kuka oli tehnyt hienointa ja arvokkainta työtä. Siis missä helvetissä se kehittäminen oli ja missä helvetissä oli ihmiset jotka osaa yhtäaikaa kuunnella ja keskustella.

Lopulta tuli tilinteon aika ja ryhmätyön tulokset paljastettiin.

Eräässä ryhmässä esittelijä oli yrittäjän (tai taisi kyllä olla jonkun sortin pankinjohtaja) jonka mielestä taiteilijoiden pitäisi tehdä sellaista taidetta joka myy.

Eli kysyntä ratkaisee.

Kertakaikkiaan minun arvostukseni oikein "kohisemalla" nousi kun kuulin em. vakavamielisen lauseen kuvataiteilijan korvillani.

 

Mihin jäisi itse oikea taide sitten?

Kuka kertoisi tuleville sukupolville aikamme tilan, arvioisi tulevaa ja jättäisi meistä elävän muiston taideteoksen muodossa tuleville sukupolville.

Mielestäni harrastelijat voivat sitten tehdä niitä "taideteoksia" jotka herrä yrittäjä tai pankinjohtaja voi sitten laittaa seinälleen tai mihin tahansa makunsa ja kultturellisuutensa merkiksi. Ne ovat juuri sopivia ko. kaltaisille henkilöille ja osoittavat ko. kaltaisten henkilöiden todellisen kulttuurin arvon ja tason.

Voi sitten pankinjohtaja röyhistää rintaa ja sanoa "katso mitä minulla on." Meidän Pirkko se on oikea taiteilija, ei tässä mitään Goghia tarvita, kun meillä on Pirkko.

 

Myötähäpeän tunne oli valtava tätä pankijohtajaa kohtaan. Vastenmielistä mielenköyhyyttä.