KUVATAITEILIJAN AIVOITUKSIA

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oikeissa Pikkukylissä ollaan avoimen kiinnostuneita ja tietäviä naapureiden asioista.

 

Siinä juoruilun ja muun pahanilkisyyden tuoksinnassa kiintyy pakostakin elämän sisältöön eli juuri siihen naapuriin, josta tuli puhuttua kikkeliskakkaa eilen.

Jos se nyt siitä johonkin lähtee eli muuttaa pois vaikka isoon kaupunkiin, niin ei ole viimeistäkään asiaa josta sitten illan ratoksi voisi puhua.

 

Syntyy ilmiö ja se on toisista huolehtiminen. No, itsekästä tai ei, mutta huolehditaan kuitenkin.

 

Tälläisessa Tuppukaupungissa sen sijaan, on tarpeeksi tilaa, ettei tarvitse välittää, kun niitä kenestä voi juoruilla ja joita voi puukottaa,on aivan tarpeeksi ilmankin, sitä naapurin huorahtavaa yksinhuoltaja äitiä, jolla onneksi näyttää menevän vielä huonommin kuin muilla.

Miten se nyt sitten on mikä on se oikea tapa saada sisältöä elämään?

Jokaisella on varmaan siitä jollainen mielipide, että avoin leikki vai piilotettu leikki.

Yksilöllisyys tai yhteisöllisyys tai peräti yksilö yhteisössä.