KUVATAITEILIJAN AIVOITUKSIA

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Palaan asiaan eli siis vastavalmistuneen kuvataiteilijan ensiaskeliin.

 

"Tekijä on tiensä alussa" ajattelin ja siitä tuli edelleen mieleen ilmaisu.

Mitä ilmaisu kertoo katsojalle tai toisille tekijöille ja tekijälle itselleen.

Uskon, että tekijällä ei ole mitään ylimaallista velvollisuutta olla mitenkään jumalallinen näkijä elämän suhteen.

 

Tästä toisen tekijän mielipide em. tekijälle tekemisestä:

 

Oma kuvani oli siinä mielessä erilainen, että henkilökohtaisessa maailmassani esim. homous ei ole millään tavalla erikoista.

Se on joidenkin ihmisten ominaisuus, joka on arkipäivää elämässä.

Nämä ihmiset ovat käyneet pitkän ja tavallisella mittapuulla erilaisen tien päästäkseen siihen mitä ovat tänäpäivänä.

Mutta tästä em. perspektiivistä nähtynä ko. taiteilijan alku, ei tätä asiaa selvästikkään ollut vielä miettinyt ja se teki ilmaisusta vaisua. Se ei ollut vielä puhjennut kukkaansa.

Kompelöä,  mitäänsanomatonta ja vielä tekotapana vanhoissa konsepteissa. Sekin on kuitenkin parempi kuin ulkoinen kopioiminen sellaisilta taiteiljoilta, jotka ovat "nimiä".

 

Tekijä oli ajatellut. Kaikki eivät sitä tee.

Tekijällä on mahdollisuus kehittyä oikeaksi taiteilijaksi juuri sen takia. Matkaa ja opittavaa on paljon. Potenttiaalia tekijäksi kuitenkin ylipäätään löytyy. Sitä ei ole kaikilla vaikka olisi kuinka hyvä teknisesti ja kykenisi jäljittelemään muita.

 

Yleensä kuitenkin teknisesti ei voi kehittyä ellei ole lahjakas, mutta tekniikka on kuitenkin opittavissa oleva asia ja jos on pohja kykyjen suhteen olemassa, niin matka vasta alkaa lähtiessä koulusta.

 

Taidekoulutus ei ole oikeastaan edes ponnistuslauta uralle, vaan se on pikemminkin harjoitusrata enne matkaa kohti ponnistuslautaa.