KUVATAITEILIJAN AIVOITUKSIA

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aiemmin oli enemmän niin, että piti oli tehdä kaikki intuitiot, jotta taiteellinenilmaisu  ja minä  taiteilijana pääsisin kehittymään. Nyt aika on muuttunut.

Ennen en niinkään välittänyt siitä mitä ympärillä tapahtuu tai tehdään. Tänäpäivänä kun tiedän itse miten teen ja mitä teen, niin silmäni ovat avautuneet myös muulle.

Tämä on kaksi piippuinen juttu, joka varmasti menee tekijäkohtaisesti.

Karkeasti voin sanoa, että joillakin ilmaisu lähtee aluksi  ulkokohtaisen hakemisesta ja kääntyy sisäänpäin, mutta minun tapauksessani on käynyt päinvastoin.

Pinnallisesti katsottuna tapahtuma on kummassakin tapauksessa samankaltainen. En usko, että on kysymys ollenkaan samasta asiasta vaikka niitä periaatteessa voidaankin rinnastaa. Mielestäni kun ymmärtää oman tekemisensä juuria on myöskin valmis ja kypsempi näkemään ITSE taidetta taiteena.

Olen taiteilijana aina ollut sisältäkäsin ohjautuva ja se on  tekemiseni perusta ja pysyy FAKTANA, vaikka tänä päivänä kykenenkin menemään myös muiden tekijöiden teoksien maailmaan oman ymmärrykseni puitteissa. On tullut sellainen aika, että istutettu puu alkaa kantaa hedelmää.

 

Olen sisältäpäin ohjautuvuuteni takia tai sen ansiosta joutunut käymään myös siellä ojassa ja allikossa, koska minulla on tarve tehdä teokset juuri sellaisina ja sillä ymmärryksellä mikä minulla on millonkin ja sen takia niitä on välillä vaikea nähdä realistisesti.

 

Enkä usko, että jatkossakaan pystyn välttämään ojaa tai allikkoa, ainakaan kokonaan.

Mutta minun on pakko tehdä näin. En pystyisi toimimaan ja kehittymään millään muulla tavalla.