KIRJOITUS VIRHEITÄ 4.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eipä lienee oikeaa tai väärää tapaa tai lausetta olla kuvataiteilija, mutta yksinäistä kyllä joskus.

Pitäisikö jonkun ymmärtää kuvan kieli sellaisena kuin taiteilija itse haluaa sen olevan? Ennen olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei tietenkään pidä, mutta jo varmaan vuoden on tuntunut sille, että voisihan tuota jotenkin selkeämminkin sanoa.

Mutta sitten kun sanoo, niin kas, kas paimenkoira ymmärretään seurakoiraksi. No eipä kait niillä vivahteilla ole eroa.

 

Mutta kun toisaalta paimenkoira on paimenkoira ja seurakoira seurakoira ja oikeesti on väliä, ainakin haasteena, koska jos tekeminen perustuu, näennäisestä hurjuudestaan huolimatta, nimenomaan vivahteisiin käsitteissä, niin on aikas hankalaa paimenkoiraa seurakoiraksi hyväksyä ja väittelemään en ala.

 

Tämä on tätä. Tämä on tätä.

Mitäpä tuota miettimään jotain sellaista mille ei varsinaisesti ulkopuliseksi voi asettua, ainakaan omien teosten suhteen.

Toisaalta en osaa sanoa onko ymmärryksellä edes mitään väliä loppujenlopuksi.

Se onkin vaikea kysymys, sillä oikeastaan sillä ei ole merkitystä, koska kuka tahansa ammattilainen voi aina vedota kokemukseen ja ammattitaitoon, joten selitys on ainakin olemassa, jos kysytään sitä, että mitä mieltä kukakin on taiteesta tai sen tekemisestä.

 

Ehkäpä tämä taiteilu on äärimmäinen ilmaisu itsekeskeisyydestä. Ei kovin vaarallinen tai monia ihmisiä tuhoava, mutta kuitenkin.