<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt voin sanoa sinulle, teille kaikille kiitos.
Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut.
Ihan kaikesta, myös siitä mitä en ole
halunnut katsoa silmiin ja olen kuitenkin katsonut,
koska minun on ollut vaikea luovuttaa toivosta.
Pohjimmiltasi sinä tai oikeastaan te kumpikin
annoitte minulle sitkeyden elämänlahjaksi.
Se taisi olla niissä geeneissä, joiden avulla
vältin kuoleman ainakin kaksi kertaa.
Kuolin kyllä, mutta palasin.
Tiedän ettei se ole lopullinen kuoleman
siirtäminen, mutta en ehkä enää pelkää
sitä niin paljon, jos matkani päättyisi tänään.
En ainakaan omasta puolestani.
Ainoastaan niiden puolesta jotka jäävät
ja joiden kaipausta ikävöisin.
Ilman mennyttä en olisi tässä.
Ilman toivoa en kykenisi rakastamaan
tulevaisuutta.
Ilman uskoa minua ei olisi.
En voisi katsoa kasvojani.
Aina ei ole ollut helppoa.
Tänään katson itseäni peilistä.
Kasvojani.
Ne hymyilevät minulle.
Niissä on jo alkavat naurunrypyt silmäkulmissa.
Ne hymyilevät minulle.
Ne itkevät liikutuksen
kyyneliä ajatellessaan rakkaimpiaan.
Katson elämää eteen, taakse, huomiseen.
Kiitän kaikesta.
Jatkan kohti tulevaa.
Kommentit