SITOUTUJA VAI SITOUTUMISKAMMOINEN

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voisi luulla äkkipäältään ja äkkinäisenä, että aion avautua parisuhteen saloista. Jos olit se joka luuli em. sinun ei kannata lukea tätä avautumista.

Puhun työhön sitoutumisesta.

Minä olen sitä ikäpolvea joka on saanut kokea laman heti kun oli juuri ja juuri työelämän kynnyksellä. Minä olen sitä polvea joka joutui koko 90-luvun kamppailemaan nöyryytyksen ja almujen varassa, vieläpä olen sellaisella vanhalla työläiskasvatuksella kasvatettu, joka ei oikein salli tai hyväksy "löhöilyä." tai sitä, ettei ansaitse leipäänsä otsansa hiessä. Oikein siis kunnon työmoraali ja tietyllä tavalla hyvä työntekijä. Lisäksi olen ahkera ja oma-aloitteinen ja kaiken kukkuraksi perfektionisti.

Kaikki vanhat tantat ja sedät olivat jo 90-luvulla työpaikoissaan ja pitivät ja pitävät tänäkin päivänä työnorjuujestaan kiinni kynsin hampain.

Minä olen sitä sukupolvea, joka elää pätkätöillä ja vailla entisaikaisia pakkomalleja ostaa talo ja vene ja käydä muutama ulkomaanreissu vuodessa.

Niin, rahaa ei ole ja jos onkin se juuri ja juuri riittää, mutta niin on ollut siitä asti kun aloin elää omaa elämääni 15-vuotiaana opiskelijaboxissani.

Olen siis tottunut rahattomuuteen ja siitä on tullut osa identiteettiäni. En edes osaa tavoitella mammonan suomia etuja. Joskus tietenkin käy mielessä, että voisihan sitä toisinkin elää, mutta luonto ei anna periksi ja rahat ei riitä koskaan.

Olen kuitenkin senverran "vanhanaikainen", että haluan olla menemättä sossunluukulle, joten olen siis hommanut itselleni työtä.

Työ on (silloinkun sitä on) mielekästä. Sellaista missä saa käyttää ammattitaitoaan ja jakaa tietojaan toisille eli olen palkkatyössä jopa jollainasteella mitattuna tärkeä ihminen muillekkin kuin itselleni.

Nyt on näkyvissä kuitenkin, monen vuoden ja pätkätöiden jälkeen, jonkilaista valoa ikkunassa ja se valo on työvoimapula, joka näyttää jo ensimerkkejään.

Niinpä niin, nyt halutaan sitouttaa työntekijä työpaikkaan. Siis se on hieno sana sille kun on huomattu, että tekijä osaa hommansa ihan hyvin ja ettei tilalle löydykkään edes vastaavaa helposti ja kuitenkin "bisneksen" pitäisi pyöriä.

Alkaa tulemaan enemmän ja enemmän vakituisia työpaikkoja.

Niin,..no asia ei kyllä ole ollenkaan enään noin yksinkertainen että se vakituinen työpaikka olisi edes mikään valo ikkunassa tai autuus maailmassa.

Olen tottunut köyhyyteen ja tiedän että minua on vuosia ja vuosia hyödynnetty rahan mahdilla, ilman todellista myötätuntoa ja tolkutettu että työ on itseisarvo.

Itseasiassa kaikkien pätkätyöläisten tulisi ymmärtää pätkätyön tuomat edut jotka ovat ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS, jos hylkää perinteelliset tavat suhtautua elämään. Voi sanoa työnantajalle soronoo jos haluaa ja ei mene kovinkaan monta vuotta kun voi sanoa että LISÄÄ LIKSAA vähemmällä työllä ja enemmän vapaa-aikaa.

ELI sitoutua vai olla sitoutumiskammoinen.

Tiedä häntä. Tässä kuitenkin yksi tulevaisuudenskenaario.