PIRSTALEITA<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tiedän, että etsit pelastustasi.

Minä en kuitenkaan

mitenkään sitä voi antaa.

 

Täydellinen mahdottomuus

mahdollisuuksien

viidakossa.

 

Olin itsekkin aivan kappaleina.

Monena, pienenä pirstaleena

pitkin lattiaa.

 

Kohtaisinko jälleen sinut,

joka raatelit kaikki haavani auki

vaikka uskaltauduin toivomaan

ymmärrystä?