SEISOO, EI SEISO, SEISOO

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Katsoin tuossa äskettäin seinälläni olevaa Helmikuun poikakalenteri kuvaa. 

Kalenteri oli tipahtanut minulle joskus postissa, tilaajalahjana, jonka sain erikoistarjouksena, hullunhalvalla tai ilmaisena, Cosmopolittanilta, lehdeltä joka on ei jaksa enää edes huvittaa, ei täytä edes pinnallisia halujani, toiveitani tai päiväuniani.

Ei niitä, taannoin paljon puhuttuja, naisille suunnattuja pehmopornounelmia.

 

Kalenterista katsoivat tummat, vaaleat, ristiveriset, hoikat ja lihaksikkaat jne.

Vähintäänkin kaikilla noilla avuilla varustetut pojat tai miehen alut, ihan miten sen nyt haluaa ottaa.

Mikä nyt on mies?

Siitä joskus toisella keralla.

Kaikkea kivaa tarjolla, ihan tarjottimella.

Kiva hymy ja mukava kroppa.

Selasin koko kalenterin lävitse.

Maalis, huhti, touko, kesä, heinä, elo, syyskuu jne.

Mukavia imeitä, treenattuja vartaloita.

Useimmat kuvat tuijottivat suoraan silmiin, vihjailevat asennot ja raukeat vartalot lepäsivät peitellyn himokkaina pehmeissä lakanoissa.

Minua ei kuitenkaan, jostain syystä, vallannut hurja himo tai pitelemätön halu noita viipyviä katseita ja hyväkuntoisia kroppia kohtaan, ei edes esteettinen silmäni levännyt kunnolla.

Pikemminkin tulin vihaiseksi ja seuraavaksi surulliseksi.

Ajattelin, että tämä vain pahenee ja pahenee.

En minä halua miehen kroppaa, en saakeli halua, en ennen kuin pidän siitä mitä vartalon suu sanoo, miltä mies tuntuu ja mitä sen ja minuna pää ajattelee.

En halua, ennen kuin tiedän, että vastassa on oikea ihminen, oikeine ajatuksineen.

Kertakaikkiaan en voi sille mitään. Minut on rakennettu niin.

Se on luontaista.

En voi sitä muuttaa millään  konstilla, vaikka jostain perverssistä mielijohteesta, sitä hetkellisesti, haluaisinkin ja jollain kummalla harhaopilla pettäisin perimmäisiä tuntojani.

Nyt, vanhempana (mittarissa vuosia 36) , on sellainen ero entiseen, etten halua enää pelkästään miellyttää miestä, enkä saa tyydytystäni ennen kuin mies miellyttää minua ja ihan oikeasti.

Pelleily ei riitä. Huijaus ei onnistu.

Siis, anteeksi, hetkinen… tai voi huijaus satunnaisesti onnistuakkin, mutta silloin ei himo hyrrää.

Joten se ei onnistunut, pää ei halunnut. Kroppa lakkaa toimimasta.

Tunteiden ja fyysisyyden on pakko tosiasiassa kulkea kaksisuuntaisesti kahden ihmisen välillä, hyvällä ja kunnioittavalla tavalla.

Kun kaikki noista em. edellytyksitä osuu ja uppoaa kohdalleen niin sitten pää haluaa ja kroppa seuraa perassä. Sellaista tulitusta ei oikein muuten saakkaan.

 

Peeveli, minkä minä sille voin, että jos pidän jostakusta nimenomaan tunnetasolla niin sen takia hän on todella ihana ja seksikäs kaikella tavalla. Käytös, sanat ja teot ovat todella lyömätön seksikkyyden avain. 

Olen sen nähnyt jo monta kertaa, että tunteet vaikuttaa suoraan siihen miten toisen ihmisen näkee myös fyysisesti.

Tunteet on tunteita ja ne on tärkeitä.

Järjellä en pysty ajattelemaan tai tekemään miestä eroottiseksi.

Olen elänyt ja ollut muullakin tavalla, mutta se ei tuonut mitään, siitä ei ollut miksikään.

Se ei ollut todellista, vaan silkkaa harhaa.

Joten se siitä ja hyvästi.

Ajattelen kuuluvani yhteisöön ja kulttuuriin, joka on ihminen saavutuksineen.

Yksi "savutus" on tietynlainen tasa-arvoistaminen, siis, tässä tapauksessa, yksinkertaistettuna poikakalenteri, jonka avulla tytöt ja naiset voivat siis tänäpäivänä opetella miehisiä tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan visuaalisen havainnon kautta.

Mieleni on siis, yleisellä mittapuulla ajateltuna, jotenkin vanhanaikainen ja yritää vieläkin jupistä, että …mutta….. kun se havainto tulee vasta sen jälkeen kun muu on kohdallaan.

Plaa, plaa ja höpö höpö, pökköä pesään ja lankkua uuniin, turpa kiinni sydän ja avara mieli niin sanoo nykyaikainen naapurin tyttö.

Siltikin olen sitä mieltä, että poikakaleneritapa liittyy mielestäni pitkään vallassa olleeseen  patriarkkaaiseen kulttuuriperimään ja uskon sen olevan  tietynlaisten naiselle asetettujen kaavojen täyttämistä tämänpäivän valossa. 

Nykyisin pitäisi vain vetää nyrkillä päähän seksikäästi sen sijaan, että leipoo pullaa tai on kiltti ja kaino. Kumpikin toimintamalli on naisille asetettuja paineita miehisestä näkökulmasta.

 

Kalenteri saa edelleen toimittaa päivämäärien näyttäjän virkaa.

Samapa tuo onko siinä miehen kuva vai kaunis pihlaja syyspunerruksessa.

Pihlajassa on sentään vastavärikontrasti ja se säväyttää estetiikon sydäntäni, edes vähän.

Mieltäni en muuta enään sen suhteen, että ensin tunteet ja vaikka hetkellinenkin rakkaudentunne jos sen sijaan pitäisi valita tyrkytetty poikakalenteri vaihtoehto.