Ei ole mitään <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

mikä olisi omaa,

miten olisikaan.

 

Tämä hetki,

anteeksi anto,

armokin,

luovutus.

 

Antautuminen,

järjetön energia,

jota ei tajua.

 

Anteeksi maailma,

en ymmärtänyt

että kaikki oli esillä jo kauan

ennen kuin tajusin

sen olevan vieressäni.

 

Rakkauden.

 

Se oli ollut siinä aina.

 

Paljon aikaisemmin.

 

Nyt ymmärrän ojentaa

sille käteni.