Joskus 90- luvun lopulla ja ihan 2000 -luvun alussa taiteessa oli mielestäni menossa vaihe jolloin etsitiin ihmisen maskuliininisuutta ja feminiinisyyttä kuvataiteen keinoin. 

Minusta on aikalailla selkeää että eri ihmisissä nuo yllä olevat elementit esiintyvät erilaisina määrinä ts. nainen voi olla jossain määrin feminiininen - maskuliininen ja mies jossain määrin maskuliininen - feminiininen eri päissä janaa jossa ko. elementit sijaitsevat ääripäissä eli ts. ajattelen että yksilö ei välttämättä eikä läheskään aina sovellu siihen "kaavaan" jolla yksilön ominaisuudet määritellään yleisellä tasolla keskimääräisesti tai voisi sanoa jopa jollaisenakin "ihanne" maskuliinisuuden tai feminiinisyyden ilmentymänä sosiaalisissa ympäristöissä. 

Elämänkaariteoreetikot Havighurst ja Levison ext. ovat omassa työssään sosiologian saralla Freudin ja Jungin jalanjäljissä, jotka pohtivat aikoinaan ihmistä, lyhyesti sanottuna, yksilönä psykoanalyyttisestä näkökulmasta katsottuna, todenneet että ihminen sosiaalistuu mm. näihin vallitseviin sukupuolta "esittäviin" kategorioihin jo varhain lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Freud ja Jungkaan eivät kieltäneet näiden sosiaalisten verkostojen olemassa oloa tai vaikutusta vaikka heidän näkemyksensä lähtikin enemmän yksilöstä.

Sigmund Freudin mukaan yksilöpsykologian ja sosiaali- tai joukkopsykologian vastakohtaisuus,joka vaikuttaisi ensi silmäyksellä hyvinkin merkittävältä, kadottaa lähemmin tarkasteltuna suurenosan jyrkkyydestään. Yksilöpsykologian käsittelee yksilöä ja tutkii miten ihminen pyrkii tyydyttämään viettiyllykkeitään, mutta vain harvoin, poikkeus edellytysten vallitessa, ihminen voi jättää huomiotta yksilön suhteen muihin ihmisiin. Psykologia yleensä tarkastelee hänen mukaansa yksityisen ihmisen taipumusten, viettiyllykkeiden, vaikuttimien ja tavoitteiden vaikutusta hänen toimiinsa ja lähisuhteisiinsa, mutta psykologiassa tarkastellaan myös ”psykologisia joukkoja”, joka lähtee yksilön tarkastelusta (Freud 1921, 11–30.) Elämänkaari teoreetikot Eerikson, Havighurst jaLevison perustavat näkemyksensä ihmisen kehityksen vaiheittaisesta etenemisestä.  Mielenkiinto on psykologisissa mekanismeissa kuten ajattelussa, motivaatiossa, tunteissa ja sosiaalisessa toiminnassa ja niiden muutoksessa ikäkausista toiseen (Nurmi & Co, 2009, 11). Asiaa ovat käsitelleet monet monet teoreetikot em. mukaan lukien omalta kannaltaan ja aina Judith Butlerista alkaen mm. feministisessä viitekehyksessä. Eli konteksti asian käsittelylle on laaja teoreettisestikkin.

Pierre Bourdieu sanoo että pitkä sosiaalistamistyö on valmistanut ja taivuttanut ihmisen toimimaan jollaintavalla antamalla palkintoja jostain tietystä käyttäytymismallista. Ryhmä johon ihminen kuuluu edellyttääettä omia ”sielullisia perusarvoja” vaalittaessa kunnioitetaan ryhmän ihmisyyttä ja sopeudutaan sensääntöihin. Bourdieu ajattelee, että sellaista yhteisöä ei ole olemassa joka ei antaisi tunnustusta niille jotkatoimivat sen pelisääntöjen mukaan. Täydellistä pelisääntöjen noudattamista ei odotetakkaan vaan sitä ettäihminen antaa merkkejä siitä että niitä kunnioitetaan näkyvästi (Bourdieu 1994,  157 -  161.)

Uskon että myös omakin ideologinen rakentumiseni on lähtenyt nimenomaan yllä olevista seikoista kasvamaan siihen mitä se on nyt. Siinä mielessä en ole vapaa individuaali yksilö valitsemaan ajatteluani vaan mm. se mitä olen nähnyt ja millaisessa ajankuvassa olen lapsuuteni  ja elämäni muutenkin elänyt vaikuttaa minuun tavalla tai toisella. Uskon tähän hyvin pitkälle ja ajattenkin että ihminen kehittyy ja muuttuu ajansaatossa jollain tavalla enemmän "itsekseen" ja löytää aidon "omansa" ajansaatossa. Siinäkin mielessä olen aikani lapsi. Paitsi että olen taipuvainen ajattelemaan että elämä ei ole portaittaista ylösnousemista vaan se on pikemminkin metsässä tms. hapuilua ja jonka takia ihminen voi palata aina alkupisteeseensä ja kerrata asioita vaikka loppuelämänsä ajan aina jollain tavalla muuntuneena. Näin myös tässä feminiinisyys / maskuliinisuus asiassa. 

Miksi ihmeessä, jos tunnen, että ko. feminiinisyys / maskuliinisuus asia on jotenkin jo ns. käsitelty (?) myös ehkäpä kuvataiteessa palaan ja jollain tavalla haluan tätä hämmentää?

Ihan siksi, että olen havainnut että juuri nyt ja tässä ajassa on olemassa ilmiö joka on palauttamassa asiaa uudelleen käsittelyyn. TAVALLAAN.  

Nimittäin nykyisillä 80-luvun ja 90- luvun nuorilla aikuisilla tai ainakin täysi- ikäisillä on ollut tyystin erilainen kokemuspohja ja sosiaalistamismalli kuin aiemmin. On eletty maailmassa jossa ylläolevat asiat ovat ikäänkuin jo olemassa ja jokseenkin myös sosiaalisten verkostojen sisällä olevia asioita. Näkemys, kokemus ja tuntemukset on imetty itseen sukupuolesta huolimatta tai juuri sen takia niissä vallitsevan ajan ilmiöissä jossa eletään. On ehkä syntynyt jonkilainen hämmennyksen vaihe ajassa sen kautta.

Nimittäin nykyisin, vaikka toisin voisi luulla, esillä ovat yhä enemmän ja enemmän ne merkit jotka vahvistavat sukupuolittunutta ajattelua. Sen voi todentaa vain katsomalla ympärilleen ja näkemällä mm. yhä laajamittaisemman vaikkapa kauneuskirurgian käyttämisen ja se ei ole ollenkaan vain "naisten" tai tyttöjen omaisuutta" ajatuksenakaan vaan se koskettaa myös poikia ja miehiä. Uskon että se ajaa yhä syvemmälle johonkin kriisiin kun ajattelee sitä sen kannalta että löytäisi todella sen itsensä sieltä jostain ja sukkuloisi hämmentymättä sukupuolensa vuoksi tai siitä huolimatta tai sen takia kaiken sen feminiinisyyden ja maskuliinisuuden rajamaastossa ollen välillä enemmän ja vähemmän maskuliininen ja feminiininen.

 

Minusta on jännää että näkyy yhä enemmän nuoria miehiä jotka ovat ihan yhtä hukassa oman kehonsa kanssa kuin aikoinaan naispuoliset tytöt. He ovat yhä enemmän hukassa ja yrittävät nähdä itsensä jotenkin kaiken tämän "kulttuurintuotteen" lävitse. Aivan kuten tytöt ja feminismissäkin aikoinaan on jo todettu moni kertaa.

Mutta miten heihin tullaan suhtautumaan?

Se on se mikä on kaikkein mielenkiintoisin asia tässä tapauksesa: Tullaanko heille kosto mielessä antamaan "samaa kauraa" kuin tytöille aikoinaan ja nytkin (näen koston soisaalistamisprosessina jossa tietyt sukupuolelle "tunnistettavat" merkit siirtyvät sukupolvesta toiseen)  vai suhtaudutaanko heihin myötätuntoisen ymmärtävästi? Uskon että molempia tapoja nähdään jo ja molemmat tulevat yhä enemmän vain näkymään ja varmasti kaikkea mahdollista sen lisäksi. 

Omalla sukupolvellani on ollut se onni että olemme eläneet ajan jolloin kaikki tämä tuli tälläisenaan ja oli olemassa vielä muisto jostain jostain kehon luonnollisuudesta ja juuri sen takia on ollut ehkä helpompi nähdä tätä asiaa jotenkin luonnollisempana sukkuloimisena puolella ja toiselle. En tiedä..:) Aika on siitä jännä että se voi olla yhtäaikaa läsnä ja muutos ajassa voi olla aika pieni ja joskus jopa takaperoinen jännällä tavalla.

 

Että tallaista pohdiskelua tällä kertaa. :)

 

Viittaukset:

Freud s. 1921. Joukkopsykologia ja egoanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Moreeni ja Markus Lång.

Bourdieu, P. 1987. Sosiologian kysymyksiä. Tampere: Vastapaino. 
Jung, Carl 1964. Symbolit piilotajunnan... 

Nurmi J-E., Ahonen T., Lyytinen H., Lyytinen P., Pulkkinen L., 
Ruoppila I., 2009. Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: WSOYpro Oy.