Joku minua viisaampi on sanonut, että kaikkein suurimmat muutokset yhteiskunnassa tapahtuvat ns. hiljaisuuden spiraalin aiheuttaman muutoksen kautta. Hiljaisuuden spiraali tarkoittaa käytännössä esim. seuraavaa:

Havainnollistan tämän seuraavan yksinkertaistetun ja aika karkeankin aikajana-kertomuksen kautta:

vuosi 0:

Kaikki tuomitsevat pedofilian. Pedofiilit ovat hiljaa ja itsekkin yrittävät kaikin keinoin sen kieltää. Pedofiilejä on aika vähän ihan konkreettisestikkin koska pedofilia on ankaran kiellettyä. 

Vuosi 10:

-Kaikki tuomitsevat pedofilian, mutta ovat alkaneet puhumaan siitä. Pedofiilit ovat hiljaa ja alkavat miettimään että asiasta voisikin puhua, mutta se on kiellettyä. 

vuosi 20:

Pedofiliasta puhuminen on kuitenkin sallitumpaa. Kaikki alkavat puhumaan pedofiliasta ja joku esittää että pedofiliahan onkin ihan jees. Kaikki tuomitsevat sen. 

vuosi 30:

Pedofiilit perustelevat kantaansa laajasti julkisuudessa ja  joku alkaa ajattelemaan että tuossahan on jotain pointtia. Asiasta käydään laajaa yksipuolista keskustelua. Monikaan ei ole samaa mieltä mutta asiasta vain käydään laajaa yksipuolista keskustelua pedofilian puolesta.

Vuosi 50:

Lopulta pedofilia-asian  käsittelytapa arkisissa keskusteluissa muuttuu myönteisemmäksi ja pedofiileja ymmärtävämmäksi.  

Vuosi 80- :

Asiasta keskustellaan ymmärtävään sävyyn yhä useammin. Useat ihmiset ovat kuitenkin mielissään sitä mieltä ,että asia ei ole oikein, mutta koska sävy on muuttunut yleisesti hyväksyväksi ja myönteisemmäksi he alkavat epäilemään että ovatko he ainoita jotka ajattelevat niin ja ovat hiljaa sen takia. Silti moni ja jopa suurinosa on heidän kanssaan samaa mieltä, mutta jokainen vaikenee koska ajattelee että on ainoa joka ajattelee niin. 

Vuosi 90:

Loppujen lopuksi he alkavat kokea olevansa kaikkia muita vastaan koska ovat yleisesti hyväksyttyjä arvomaailmoja vastaan ja vaikenevat, koska eivät halua leimautua ahdasmielisiksi.

 

Vuosi 95:

He hiljaa hyväksyvät käytännön joista on enemmän haittaa kuin hyötyä koko yhteiskuntaa silmällä pitäen ja "hyöty" asiasta valuu harvoille pedofiileille. Mutta koska asiasta on jollekulle hyötyä niin se muuttuu pikkuhiljaa statusarvoksi asiana, jota aletaan lopulta jopa tavoitella. 

Vuosi 00:

Juuri tämä hiljaisuuden ketju/spiraali muuttaa Käytännön(ajatus)maailman myönteisemmäksi pedofiliaa kohtaan, mutta koska pedofilia on kiellettyä... niin uhri tulee määritellä uudelleen ja luonnollisesti  yhteiskunnan "normeja" sekä moraalista maailmaa vastaavaksi. Kaikki jotka ovat eri mieltä leimataan "syntisiksi".

Tätä asian vääntelyä ja kääntelyä voisi jatkaa vaikka kuinka ja loputtomiin ihan siihen asti että uhri muuttuu loppujen lopuksi ihan syylliseksikin, mutta uskon että asian pointti  tuli tällä ihan selväksi. 

 

Tämän päivän paikallisessa sanomalehdessä  oli uutisointi raiskaustapauksesta, jossa tuomiota lievennettiin (käytännössä näin tehtiin koska tekijää ei tuomittu lapsen raiskauksesta) Imatralla sen perusteella että 15-vuotias tyttö (uhri) oli näyttänyt ikäistään vanhemmalle. Toisin sanoen tekijää ei tuomittu yhtä ankarasti kuin laki velvoittaa eli tekijää ei tuomittu lapsen raiskauksesta sen perusteella että uhri oli näyttänyt tuomiota antavien mielestä ikäistään vanhemmalle.  Toivon totisesti että kirjoituksessa oli jokin toimittajan fiba tai ajatusvirhe tai jotain..mutta epäilen että ei ollut. 

Ilmeisesti tämä IKÄ on jotenkin tulkinnan varaista, eivätkä faktat enää pidäkkään paikkaansa edes oikeustieteellisesti  kun tuomiota jaetaan eli uhrin faktuaalinen ikä ei painakkaan mitään, vaan tuomiota riittää alentamaan tälläisissa rikostapauksissa se että UHRI näyttää ikäistään vanhemmalle. Voi luoja sentään.  Olisiko uhrin OIKEALLA IÄLLÄ  ollut merkitystä JOS tyttö oltaisiin "vain" hakattu??? olisiko tuomio ollut pahempi hakkaajalle kuin raiskaajalle??? Asiathan ovat kuitenkin kumpikin väkivaltarikoksia ja pahoinpitelyjä. 

Minulle tuo on ihan käsittämättömän uskomattoman kummallista ja äärimmäisen raivostuttavaa logiikkaa.

Eihän tästä voi muuta ajatella kuin, että uhri on jollain kumman tavalla vastuussa raiskauksesta (? koska on aikuinen????) tästä väkivallanteosta koska NÄYTTÄÄ ikäistään vanhemmalle siis ???? jotenkin lain määrittelemälle aikuiselle (suojaiän ylittäneelle kenties??)..entä jos urhi olisi ollut 90-vuotias??? tai vain muuten fertiliteetti-iän ylittänyt???Mitä sitten??

Muuten sivu huomautuksena sanon sen, että eräs venäläinen ihminen ihmetteli sitä taannoin, että miksi suomessa suojaikä-raja ja täysi- ikäisyys ovat eri ikiä. Venäjällä kun ne ovat molemmat 18-vuotta.  Niin sanoppa se.  

Tämä liittyy mielestäni ikävä kyllä siihen että hyvin usein (melkein poikkeuksetta jos nyt ihan rehellisiä ollaan ) jopa alle 16-vuotiaista tytöistä aletaan puhumaan naisina nykyisin.. niin ..no..onhan sitä harrastettu jo kauan, ainakin 20 vuotta ja  jos seuraa vaikkapa mediaa tai arkipuhettakin  ja sitä tapaa miten nuorista ihmisistä puhutaan niin se vain vaikuttaa sille että erityisesti tytöt ovat naisia jo hyvin nuorena.

Sanottakoon nyt kuitenkin sekin että sama ilmiö on myös poikien kohdalla mutta harvemmin kuin tyttöjen kohdalla. Tämä asenne ja ajatus alkaa muuten mielestäni yleistymään molemmilla sukupuolilla vaikka eliniän odotukset kasvavatkin. Hassua sekin.

 

Miten tämä sitten liittyy omaan taiteelliseen työskentelyyni?

Tämä yksittäinen, mieltäni kuohuttanut tapaus, joka on siis nykyisin jopa ihan arkipäivää,  liittyy siihen siten, että koska olen paljon yrittänyt päässäni pohtia sitä että miten kuvaan naista teoksissani, jotka esittävät ihmistä niin miten ihmeessä voisin karistaa kaiken "sen" harteiltani ja miten ihmeessä voisin puhdistaa kaiken "sen" teoksistani esim. ko kulttuurilliset kontekstit.

Ne nimittäin todellakin ahdistavat minua..enkä jaksaisi pääsääntöisesti olla ahdistunut. Niin ja jos oikein rehelliseksi mennään niin ne RAIVOSTUTTAVAT minua eivät edes ahdista, koska ahdistus on mielestäni merkki tunteista joita ei tunnista itsessään eikä osaa antaa niille nimeä.

Raivon takana on suru ja sen takana sitten se joka on lienee se mitä pohjimmiltaan ylipäätään ajattelee sekä tuntee ihmisenä asioita kohdatessaan omalla tempperamentillään varustettuna.

Tulkinta teoksista saattaa ja ikävä kyllä hyvin usein muuttuukin ihan toiseksi katsojan silmissä kuin mitä itse on omassa monimutkaisessa (??) mielessään ajatellut. Tähän asiaan se liittyy siten, että esim.  tyttö onkin kuvassa yhtäkkiä nainen vaikka onkin selvästi tyttö ja kuvan luonne muuttuu siksi ihan kokonaan tai se liittyy siten että kuvan tyttöä ei osata nähdä useammalla eri tavalla ja useammasta eri kulmasta vaan se tulkitaan kiireen takia vain yhdellä tavalla ja vain joksikin. Miten sitten pidät teoksen kohtaajan teoksen ääressä riittävän kauan jotta kohtaaja keskittyisi teokseen vähän enemmän? Kauneudella? Taidolla? ehkäpä näin. 

Kuvahan voi olla montaa yhtä aikaa ja ainakin minä ajattelen teoksia tehdessäni paljon erilaisia asioita ja tunnen paljon erilaisia tunteita. Ne myös muuttuvat usein matkan varrella ihan huomattavastikkin ja siksi niiden tekemisessä menee niin kauan aikaa. Se lienee näkyy teoksissa ja mielestäni sen tuleekin näkyä. Teokset pitää ikäänkuin allekirjoittaa sisällöllisesti ennen kuin ne voi tehdä loppuun asti. Tämä allekirjoitus on jonkilainen tunne siitä että näin se menee. 

ja siis toistan kun kuva ei ole, ei ainakaan minulla, vain jotain ja vain jonkin asian "yksi jokin" vaan se on "monta jotain". ..niin olen "antanut asian olla vähän taka vasemmalla" tähän asti sillä tavalla että olen yrittänyt karistaa kaiken tuon kulttuurillisen kontekstin (taustan) sieltä (teoksista)  pois ihan tietoisesti.

Mutta silti se on mahdollista (lue toden-näköistä)että en vain enää pysty siihen jatkossa ollenkaan vaan minun tulee ikään kuin erotella kulttuuri ja "minä" toisistaan yhä selkeämmin teoksissani.

Koska ne kulttuuri ja "minä" voivat olla suunnilleen ihan eriä, jos ja kun on ihan täydellisen rehellinen itselleen. Nimittäin se pohjimmisen pohjimmainen tunne voi olla jotain muuta kuin se pelkkä viha, suru tms. huolimatta siitä mitä maailma ympärillä on. 

Kaikki siis liittyy kaikkeen.

Pitää vain yrittää olla valppaana ja jatkaa harjoittelua.

 

Kulttuurilliset/yhteiskunnalliset  kontekstit ovat hyvin ikäviä kun ajattelee ihan sitä että miten kuvaa katsotaan tai miten se tulkitaan milloinkin. Silti kuvaa tehdessään ei auta muu kuin luottaa siihen itseensä kaikella tasolla ja ottaa sen vuoksi vastaan kaikki se mitä se luottamus tai epäluottamus tuo tullessaan.

 

PS. Tuon nuoren 15-vuotiaan tytön raiskaaja (23-vuotias nuori aikuinen mies) sai tuomiota 6kk ehdonalaista ja 4500 euroa korvauksia kaiken kaikkiaan ts. suomessa saa raiskata lapsen 4500 euron hintaan, koska ehdonalainen edellyttäää vain sitä että rikollinen ei tuon ehdonalaisen aikana tee mitään rikollista tai ainakaan jää siitä kiinni.

Muuten jos ette ole tienneet niin.. raiskauksista vain hyvin pieni osa päätyy käräjille tai edes ilmoitetaan poliisille.