Puhutaanpa taas välillä prosessista prosessin keskellä.. aloitetaan käytännöstä ..tänään aika meni kuin siivillä työhuoneella. Yhtäkkiä vain huomasin että kello oli jo puol neljä.

Mitäs tuli mietittyä? Jatkan tätä intuition pohtimista omasta näkökulmastani katsottuna. (vaikka puhunkin passiivissa)

Sitä on aika vaikeaa selittää tyhjentävästi. Joten lohkaisen vain osan siitä taasen kerran vellovan ajatusvirran myötä.

Kun on maalannut jo joitain vuosia niin suurin vaara on siinä että työstää yli teokset. Sitä tässä olen kartellut. No se ei oikeastaan ole edes se ongelma vaan se nyt vain on sillä tavalla ja oikeastaan ei ole edes ongelmaa. Onneksi sen nyt kuitenkin huomaa ja tajuaa kun teos on varassa jäykistyä.

Uskon aika vahvasti siihen että taiteilija käy lävitse omassa työskentelyssään tavallaan koko taidehistorian kunnes tulee siihen kohtaan jossa sitä historiaa ei tavallaan enää ole ..ei ainakaan omissa mielikuvissa tai ajatuksissa.. siinä kohdassa historia oikeastaan menettää merkityksensä noin niin kuin mielikuvana. Se on pelkästään kait hyvä asia. Eikä ollenkaan niin helppo asia kuin voisi luulla. Itse voin ainakin sanoa että en edes tiedä mitä on nykytaide..heh..heh..(on minulla sitten sairas huumori) .. mutta palataan asiaan..jos siis historian jälkeen tulee nykyisyys ja tulevaisuus niin edes sitä nykyisyyttä ei pitäisi sitoa kiinni johonkin mielikuvaan..no..jaa no sitten se tulevaisuus.. onko nykytaide kuitenkin enemmän tulevaisuutta..koska sitä katsotaan kuitenkin joskus myöhemmin jollain silmällä. En kuitenkaan haluakkaan tietää mitä on nykytaide historian valossa enkä myöskään halua asettaa sitä mihinkään mielikuvaan. Toivottavasti olen voinut pudistaa pölyjä jaloista eikä mitään mielikuvaa maalauksesta olisikaan edes olemassa enään ...ainakaan määräävänä tekijänä tekemisessäni. Tänään ajattelin, että ehkäpä tästä lähtien kuitenkin vain piirrän ja piirrän maalaamalla..piirustus on kivaa eikä se ole niin suurta ja mahtavaa kuin maalaus..jonka historia on joksikin muokannut.  Sitä olen yrittänyt tavoitella nimittäin jonkinlaista mielikuvattomuutta tai mielikuvan toisarvoisuutta. 

Mielikuva ja intuitio pitää taasen erottaa toisistaan...vaikka periaatteessa ne ovat jollain tavalla sukulaisia tai ainakin serkuksia. Mielikuva on (ainakin minulle) enemmän suhde johonkin itseni ulkopuolella olevaan (kuten kulttuuriin tai historiaan tms. ja jne..)ja voisi sanoa että mielikuva on jonkilainen järjen ääni ja intuitio on sitten lienee enemmän suhde itseen ja sitä kautta maailmaan, jos sitä nyt näin karkeasti alkaa jaottelemaan. Mielikuva ei kuitenkaan ole varsinaisesti ulkoapäin ohjautuvuutta vaan se on ehkäpä jotenkin ulompi kerros intuitiosta. Intuitio taasen ei ole mikään vellova tunnemeri josta holtittomasti kumpuaa palasia näkyviin ymmärtämättä niiden sisältöä tai merkityksiä.

 

Samankaltaisuudestaan huolimatta mielkuvalla ja intuitiolla on aika selkeä ero.

Mielikuvaa on syytä tutkailla tarkemmin ja erottaa siitä palasia jotka sitten mahdollisesti lähemmin tutkittuna osoittautuvat intuitioiksi sekä rehellisyydeksi.

Rehellisyys??jokainen voi sen asettaa kyseen alaseksi kun sitä katsoo matkan päästä..kuitenkin aito rehellisyys on lienee sitä mikä on juuri sen hetkinen tilanne...muuhun ei pysty...en usko että kukaan pystyy. Rehellisyys on osittain tietenkin myös tunne.  

Tämä on minusta juuri se kohta jossa kohdassa ollaan kun puhutaan naisen kuvasta yleensä.

Naisenkuvahan on tavallaan pattitilanteessa koska se on aikalailla järkeistetty ja monin tahoin tutkittu sekä analyseerattu jos vaikka millä tavalla.

Itse en haluaisi jättää tekemistäni surulliseksi naiseksi vellova maailma ympärilläni...silti  naisen kuvalla ei suoraan ikään kuin pääse pakoon yhtään mitään ja sillä ei tavallaan pääse mihinkään, koska se voidaan aina tulkita ja tulkita valoissa ja spotlaitissa. Joten tutkin lienee loppujenlopuksi rakkautta pohjimmiltani omassa tekemisessäni. Näin olen tehnyt aina kun sitä katsoo vain pelkkänä.. jonain yhtenä. Rakkauteenhan kuuluu oikeastaan ihan kaikki mitä olen saanut jollain tavalla aikaan...ja juuri siksi haluan katsoa tekemistäni nimenomaan rakkauden alaviitteenä.

Tutkimusmatkan kohdassa jossa mielikuvista erottaa intuition rehellisenä on mielestäni teoksen paikka. Olen ymmärtänyt tai paremmin sanottuna sisäistänyt  tämän oikeastaan vasta nyt ihan kunnolla. Eikä ehkäpä tule tehtyä enää välttämättä "turhia" töitä, jos niitä nyt yleensä edes on olemassa oman tekemisen kannalta ajateltuna. Muutenhan kaikki voi olla loppujenlopuksi ihan hyvin turhaa:), jos niikseen tulee.  

Mutta siis.. ei ehkäpä tule tehtyä enää turhia teoksia.. Toivoisin ainakin niin. Vannomaan en tietenkään mene..on se välillä vaan sellainen viidakko tuo tekemisen viidakko. 

Mielikuva ei välttämättä ole ihan niin rehellinen kuin intuitio..ehkä..??

Miten niin ei ole?

No siten niin että mielikuva on jollain tavalla valmiimpi kuin intuitio. No onhan se tietenkin koska siihen jo sekoittuvat kaikki yhdessä. Mutta muuttuuko intuitiosta sitten mielikuva kun sitä työstää? Ehkäpä tavallaan...juu no niin se voi olla. Mutta onko mielikuva sama asia kuin mielipide..ei välttämättä..tai no on oikeastaan. Mielipide on kuitenkin ehkä enemmän poliittinen ja sitoutuu enemmän suoraan rationaaliseen järkeistykseen ja jopa järjestykseen..oli se sitten millainen tahansa syntyjään.. nimittäin se järjestys.  

No sitten se järjestys..järjestyksestä voi tulla kyllä äärimäinen vankila. Joten pakenemme järjestystä. Se ei silti ole sama asia kuin se että ei ole mielipidettä. Ehkäpä se on mielipiteen aukaisemista ja sen avoimeksi jättämistä ilman sitoumuksia..ehkäpä siitä päästään vapauteen tai ainakin niin suureen vapauteen kuin on ylipäätään inhimillisesti mahdollista.

 

Juu palataan myöhemmin asiaan.. nyt syömään täytekakkua ..nam...eli palataan ihan käytäntöön ;)..