(TYÖ) -HYVINVOINTIA?????

 

• Kuinkahan moni suomalainen julkinen sektori pyörittää omia gallerioitaan tms. taiteilijaseurojen ja yhdistysten voimin ihmisten hyvinvoinniksi ?
• Kuinkahan paljon taiteilijat luovat omalla työllään työtä muille ihmisille?
• Kuinkahan moni taiteilija osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ihan suoraan mm. taidekasvatukseen jakamalla jatkuvasti omaa ammattitaitoaan yleisellä tasolla esim. opettamalla ihmisiä?
• Kuinkahan moni taiteilija istuu parantamassa maailmaa ja ideoimassa muille erilaisissa palavereissa, joissa muut osallistujat saavat palkan tekemisestään?
• Kuinkahan moni Suomalainen taidetapahtuma jäisi toteutumatta ilman taiteilijoiden talkoohenkeä? 
• MITÄ TAPAHTUISI JOS TAIDETTA EI OLISI?

 

Luin tässä viime viikolla artikkelin.  Siinä sanottiin, että taiteilijoiden itsensä tulisi ns. osata sanoa se, että mitä hyötyä taiteilijoista on yhteiskunnalle ja sitä kautta sitten vaatia itselleen jotain PERUSTELLUSTI eli taiteilijoiden itsensä tulisi osata kertoa MUILLE se miksi meitä tarvitaan.

 

SIIS Miksi tarvitaan taidetta tai taiteilijoita?

 

NO siksi..että esim. yllä oleviin kysymyksiin voi vastata HELPOSTI..että

KYLLÄ PYÖRITTÄVÄT USEINKIN! KYLLÄ LUOVAT JATKUVASTI! KYLLÄ RAKENTAVAT! PALJONKIN!  MONIKIN..eli olemme mm. em. tavoilla osallisina yhteiskunnassa. (olen pahoillani että kärjistän ja jätin tarkoituksella se tärkeimmän eli taiteen tekemisen tästä kysymys luettelosta pois..)

.. mitä tapahtuisi jos taidetta ei olisi..siihen voi vastata ETTÄ se ON olemassa ja siihen on lukemattomasti syitä jotka aika on perustellut ihan jo sillä että taide on yhä edelleen, sillä jos taide OLISI TARPEETONTA tai ei perusteetonta niin se olisi kuollut JO ajat sitten ihan itsestään..joten tästä ei kait tässä kirjoituksessa voinut olla kyse siitä?? 

 

Tarkoittikohan tämä kirjoittaja sitä, että taide on kuolemassa ja taiteen tulis alkaa oikein kilpailemalla kilpailemaan olemassaolostaan suhteessa johonkin muuhun? Ei kait?

Sillä ko.  kirjoittajan ei luulisi olevan sitä mieltä. (kirjoittaja oli nimittäin alan henkilö)Kilpailuissa kun tuppaa olemaan ne voittajat ja häviäjät. Keskikastia ei kukaan muista. Haluaisiko taide todella hävittää voittajana ja suurena kilpailijana jonkun toisen sen takia että saisi olla olemassa? 

 

Voisiko olla kilpailua joka ei hävitä mitään? ..sillä kilpailu perustuu nimenomaan voittamiseen ja häviämiseen.

Kilpailulle ja kilpailulle on siis yhteistä vain ääripäänsä eli voittajat ja häviäjät. Super ja not so super. Voittaminen on tavoiteltavaa ja merkitsee jotain jonkunlaisena...mutta millaisena ja millä hinnalla.

Keskikasti itseasiassa voi olla se joka voittaa kaupallisessa maailmassa todellisuudessa massana ja määrällisesti sillä se on ei mitään mutta siinä on silti tarpeeksi voittajaa ja häviäjääkin eli liukumaa...se korvaa paremman ja pahemman puutteen tai niiden saavuttamattomuuden tai mahdottomuuden. Keskikasti on massaa joka ei liikuta liikaa. Ei siinä voinut olla siitäkään kyse?

Tulkitsin loppujenlopuksi, että ao. kirjoituksella tarkoitettiin sitä, että MIKSI TAITEILIJAT eivät markkinoi itseään laajamittaisesti? Niin miksi? Siksi ehkä että se on ideologisesti ääripäätä, jos sitä toteuttaa sellaisenaan.

Markkinoinnin tarkoitus on saada jotain itselle ja useinmiten taloudellisesti voittoa maksimoiden. Se merkitsee jotain ja jostain on luovuttava jotta voisi maksimoida. Jos joku taiteen alan ihminen ihmettelee tätä ja kysyy siksi että MIKSI niin ei voisi tehdä, niin siitä voi jopa päätellä mm. että kaupallisuus on ja elää hyvin myös taiteessa jo nyt. Eli kaupallisuus on saavuttanut jo nyt legitimoivan aseman. Se on tavallaan pop-kysymys..kysyä kysymys että "MIKSI en saisi markkinoida?".

Markkinoi vain..ihan rauhassa. Ensin kuitenkin kannattaa varmaankin kysyä sitä että MITÄ se merkitsee? Eli ei kun talousteorioita lukemaan. Ei kait sentään??? Minusta MITÄ tarkoittaa vain sitä että on itse selvillä omista ajatusmaailmoistaan ja siitä että mitä ne poliittisesti ovat ideologialtaan lähimpänä.

Voisi myös ajatella ko. kirjoittajan tarkoittavan sitä, että taiteilijoiden tulisi osata markkinoida itseään tavalla tai toisella eli taiteilijoiden tulisi osata esiintyä siten kuin on yleisesti toivottavaa ja hyväksyttyä. ..eli vielä pitemmälle vietynä ko ajatuskulkua noudatellen taiteilijoiden TULISI OSATA  ns. siirtyä tähän olemassa olevaan aikaan myötäilemällä ja elämällä sillä mitä on saatavilla ideologisesti yleisellä tasolla ja tietenkin helposti sekä nopeasti.

Tähän ajatukseen liittyy vahvasti mielestäni se, että yhteiskuntaan on pesiytynyt ajatus siitä, että me/taiteilijat olisivat jotenkin vanhanaikaisia, syrjässä tai marginaalissa ja jopa ulkopuolella yhteiskunnasta siksi että he (me) eivät välttämättä kannata kaupallisiin ideologioihin sisältyviä koti, uskonto ja isänmaa-ajatuksia, vaan voivat pyrkiä enemmänkin kyseenalaistamaan mm. näitä kysymyksiä. Kysymällä vaikkapa sitä mikä on sinun kotisi (sisältään ajatuksena henkisen ja ideologisen kodin) ja mikä on minun kotini ja onko tämä koti yhteinen vai erillinen tai kenelle koti on ja millainen se on tai onko se mitä ja mitä se maksaa (sisältäen kaiken henkisen, aineellisen ja ruumiillisenkin) jne? Mihin heimoon kuulut ja miksi?

Vastaisiko hyöty periaatteeseen perustuva ideologia vaikkapa siihen..varmaankin.. ja..ei luultavasti ei ainakaan kovin syvällisesti elämän realiteetteihin perustuen..sillä se on ihan liian vaikea kysymys ideologialle silloin kun voitto, voittaminen ja  kilpailu hallitsevat..sillä tätä kysymystä voi joutua jopa pohtimaan ja sen voi joutua jopa kohtaamaan silmästä silmään ihan oikeasti.. Se saattaa tarkoittaa sitä että omastaan on luovuttava tavalla tai toisella ja vielä vapaaehtoisesti.

Saattaa olla niin että koska taiteilijat saattavat pitää tätä luopumista ja omasta luopumisen ajatusta itsestään selvänäkin niin siksi taiteilijoilta vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän. Nykyisin myös siis sitä että taiteilijan tulisi osata perustella kaupallisella tavalla se miksi ylipäätään saa olla olemassa. Hullua mutta niin se kaupallisuus toimii enemmän, parempaa ja nopeasti sekä tehokkaasti.

Missä on raja ja mikä riittää? Miksi kaupankassan ei tarvitse perustella sitä että miksi kaupankassaa tarvitaan? Sehän on selvää kaupankassan virka tarvitaan siksi että se on selvästi mitattavissa oleva ammatti. Siis jos kirjoittaja ei viitannutkaan perustelupyynnöillään kaupalliseen perusteluun niin viittasiko kirjoittaja sitten hyvinvointi perusteluihin taiteelle ja sen olemassa ololle tai sen oikeutukselle?

Esim. terveyttä ja henkistä vireyttä tai luetun ymmärtämistä ei haluta heittää röskapönttöön...taidetta voisi siis verrata sinne..vaikka niiden mittaaminen onkin vaikeaa... niitä ei tarvitse siis markkinoida ydinolemuksina ja perustella siten tuottaviksi. Taide voitaisiin perustella siis näin. Mutta miksi siis perustelutpyynnöt koskevat helposti vain niitä joiden työ ei ole tuottavaa suoraan aineellisesti ja heti sekä helposti.

Onhan muutenkin paljon olemassa sellaista mikä tiedetään tärkeäksi mutta sitä ei oikein voida mitata kunnolla hyödyn kannalta katsottuna ellei ole kipsattu suoraan vaikka murtunutta jalkaa ja silti niiden olomassa oloa ei aleta kyseenalaistamaan joka käänteessä? (no aletaanpa..sanoo järki sillä aina kun karsitaan niin karsitaan juuri täältä) 

Epäilen, että hyvinvointiperusteluilla taiteen olemassa oloa voidaankin kyseenalaistaa mm. siksi että taide muuttuu kokoajan monella monella tavalla ja sen mittaaminen suorana hyvinvointina on siksi äärimmäisen vaikeaa. Siksi sitä halutaan mitata mm. noilla ihan ensimmäisenä luettelemillani kysymyksilläkin koska se on helpompaa. Onko se tarpeellista? niin on ja ei ole..riippuu siitä kuka ja keneltä kysytään. Itse vastaan että taiteen tulisi riittää ihan itsenään ilman perusteluja kuten terveydenhuollonkin tulisi riittää ihan itsenään ilman pakkoperusteluja. 

Silti jää jäljelle ideologinen kysymys?  Mitä se on ja mihin se perustuu? Se on a ja o kysymys. Siihen pitäisi pyrkiä vastaamaan.

Luetun ymmärtäminen voi olla erilaista eri ihmisillä mutta vaikka sitä voi oppia niin se ei ei ole varsinaisesti muutoksen silmässä kokoajan kuten taide on. Siksi taide sisältää jatkuvasti kysymyksen siitä onko sillä oikeutusta olla olemassa ja nykyisin se voi sisältää myös kysymyksen siitä että pitäisikö sitä alkaa selittämään (perustelemaan)..jotta sitä olisi helpompi "ymmärtää".

Miksi ymmärryksen pitäisi olla jokin konkreettinen asia?

Eikö riitä että ajatus (laajassa mielessä ymmärrettynä sekä aistimuksena että tunteena ja ihan järkenäkin olevana) on vapaa?