RAUHAN PUOLUSTUSTA 4<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rauhan- Sairaalamuseon toiminta on lakkautettu jo aikapäiviä sitten.

 

Alueella toimi myös Suomen suurin Sairaalamuseo joka on lakkautettu.

 

Se on sääli, koska missään muualla ei toimi toista samankaltaista museota yhtä hyvin edellytyksin.

Museossa oli laaja kokoelma asianmukaista irtaimistoa ja lisäksi museolla oli mielenkiintoinen potilastöistä koostuva taide "kokoelma". 

Näiden irtaimistojen sekä kokoelman arvoa ei tietääkseni ole riittävästi osattu arvostaa.

 

Rakennukset ovat osin suojeltuja ja siksi niiden kulttuurihistoriallinen perintö tulisi säilyttää. Rakennuksissa vallitsee tällä hetkellä lähinnä se kaatopaikka tai likaisen wc:n  tunnelma.

Kaiken sen alta paikasta löytyy kuitenkin vieläkin todella mielenkiintoista materiaalia esim. mielisairaaloidemme historiasta ja sen kehittymisestä. Suurin osa joutunee roskikseen ja konkreettinen historian aineisto tuhoutuu tällä tavalla.

 

Me taiteilijat olemme pitäneet aluetta kunnossa omilla toimillamme, koska meillä on ollut sairaalassa työtiloja.

 

Tällä hetkellä paikalla käy ihmisiä, jotka tyhjentävät tiloja dyykkauksenomaisesti. Tavallaan hyväkin, sillä ainakin jotain menee hyväänkin käyttöön.

 

Rakennusten sisällä ilkivalta on aivan ilmeistä ja voi sanoa sen ettei enää huvita paikkailla seiniä tai kuivailla vesiä siksi ettei sinne pääsisi kukaan tai mikään tekemään tuhojaan.

 

Enkä myös enää aio tehdä niin. Se aika loppui työtilojen irtisanomiskirjeeseen.

 

Alueella on ollut aiemmin halukkuutta ja toimintaa runsain mitoin ja realistiselta pohjalta.

 

Taidenäyttelytoiminta on lakannut monesta syystä ja ennen kaikkea sen takia, ettei kukaan taiteilijoista jaksa enää tehdä turhaa työtä kun tulevaisuutta ei ole.

 

Vierailijoita Pax- näyttelyssä oli tukkimiehen kirjanpidollakin lähemmäs parituhatta kesäisin, vaikka homma oli vasta alussa.

Näyttely sai myös huomiota ammattipiireissä Suomessa ja kiinnostus aluetta kohtaan oli heräämässä myös laajemmalti taidepiireissä.

Nämä kontaktit perustuvat aina henkilökohtaisiin suhteisiin ja niiden luomiseen on edellytykset ainoastaan ammatti taiteilijoilla.

Monet Suomalaiset merkittävät kulttuuritapahtumat ovat lähteneet nimenomaan siltä pohjalta, että alunperin talkooporukka on niitä pyörittänyt ja näillä alueen tapahtumilla olisi ollut siihen jo hyvät pohjat ja tekijät ihan itsessään.

 

Lähipiiristäkään ei tarvitse kaukaa hakea esimerkkiä em. toiminnasta.

On hyvä mainita  Imatran Big Band viikot ja kauempaa löytyy liuta useita esimerkkejä erilaisista kulttuuritapahtumista pitkin Suomea.

Kaikki tarvitsee kuitenkin aikaa, oman tilansa ja vakaan tahdon jatkuakseen sekä kehittyäkseen.

Vai onko niin, että ilmaista työtä ei arvosteta, jos vain saadaan nauttia sen hedelmistä? Mielestäni kaikkien kulttuurinalan työntekijöiden pitäisi yksinkertaisesti lopettaa hyväntekeväisyystyö.

 

Omilla toimillaan Joutsenon Kaupunki on itse lyönyt ristiä pystyyn rappeutuvan Rauhan entisen mielisairaalan tiloille ja niiden käytön realistisille sekä kestävää kehitystä kunnioittaville mahdollisuuksille.

 

Tämä pelko joka pohjautuu todellisuudelle ja on aivan realistinen.

 

No, toivottavasti on edes hauskaa jollakulla.