Nyt on tullut uusia lännenelokuva teemalla pyöriviä elokuvia ja tämä on jo lyhyellä aikavälillä kolmas lännenelokuva jonka olen katsonut.

Nykyisissä lännenelokuvissa on onneksi onnistuttu käsittelemään lännenelokuvamaisesti uusia teemoja lännenelokuvalle lajityypillisellä tavalla, joka on kyetty säilyttämään siten, että elokuva on kiinnostava.

Tässä elokuvassa käsiteltiin intiaanireservaatteja sekä sitä aikaa joka oli jälkeen intiaanien alkuperäisten asuinalueiden tuhoamisen. "Päähenkilönä" tai päähenkilön merkkinä oli  monestakin lännenelokuvasta (sekä tosi elämästä) tuttu Istuva Härkä, joka ei oikeastaan ollut mikään päähenkilö vaan enemmänkin intiaanien hengellisyyden toteemi. No katso elokuva niin tiedät mitä tarkoitan.

Elokuva oli täynnä kannanottoja vaikka sitä katsoisi miltä kannalta ja tuli jopa mieleeni että jos intiaanit tai heidän edustamansa "maahan"uskominen olisi vallitseva maailmassa voisi olla ettei maapallo tuhoutuisikaan ihmiskäden aikaan saannoksena.Esim. se ettei intiaani kieli tunne sanaa joka merkitsee maan omistamista on siitä oiva esimerkki. Näyttelijäsuoritukset eivät olleet mielestäni aivan 100% intensiteetillä tehtyjä töitä, mutta eivät kuitenkaan huonoja. Ainoastaan jonkinasteinen intohimo oli kateissa.

Elokuvassa oli hyvin humaani sanoma ja juuri sen takia suosittelen tämän katsomista ehdottomasti. Itsellän tippuivat kyyneleet poskia pitkin ainakin kolme kertaa elokuvan aikana.

Joten sanon, että hyvä+ elokuva.