Pitihän se tietenkin tämäkin elokuva katsoa, koska sitä on mainostettu suomen elokuvateollisuuden vuoden pelastajaksi ja jopa Orcarin voittajaksi. (HUOM: Tämä em. palkinnon saaminen on kyllä muuten yksi asia josta pitäisi hieman puhua jossain välissä.) Rehellisesti sanottuna hyvin liioitellut kehut, sillä elokuva ei ollut kovinkaan kummoinen.

Elokuvassa oli kyllä näyttelijöitä,jotka "osaavat" asiansa, mutta kononaisuudessaan elokuvan rakenne oli mielestäni paikoitellen jopa rikkonainen..tietenkään elokuvassa ei tulekkaan selittää kaikkea katsojalle, mutta elokuvan ei tulisi ontua kuitenkaan sen takia.

Outi Mäenpään roolisuoritus oli kohtuullinen. Vaikka elokuvassa olikin mieltä hykerryttävä aihe, niin kokonaisuus oli vaisu. Ei ehkä aivan ennalta-arvattava, mutta vähintäänkin vaisu kuitenkin. Tulipahan katsottua. Missä viipyy se suomalaisen elokuvan "pelastaja"? Luulisi että täällä on paljonkin osaamista, jota voisi paremminkin hyödyntää.

Kaikkien ei tarvitse tietenkään olla Kaurismäkiä eikä varsinkaan Harlineja. (HEHE; HEEHEEE, jokainen lukee tämän miten haluaa)

No, siis siis sormet pois korvista ja selvennän em. lausetta.

Kaurismäen kuvaus Suomesta on tietynlaista ja Harlini menee sitten Hollywood linjalla, joten ne ääripäät tai ainakin niistä tunnetuimmat Suomalaiset ovat siis kutakuinkin tässä.

Toivoisin että Suomalaiset elokuvantekijät tutkisivat juuriaan oikein kunnolla ja ottaisivat oman linjan rohkeasti. Sitä en viitsi spekuloida, että mikä se sitten olisi mutta joka tapauksessa lausun tämän lauseen ilmoille, kuten moni muukin on sen lausunut.

Miksi H.tissä suomalaisen elokuvan täytyy mennä nykyään lähes aina niin kaupallista tietä ja missä kummassa ovat ne elokuvat jotka eivät ole sitä?

Mistä niitä saa ja onko niitä edes?

Onko elokuvien apurahaavustukset niin pieniä, että täytyy tehdä varmaa elokuvaa, joka uppoaa varmasti keskiverto kansalaiseen?

Myy, myy ja vielä kerrän myy markkinoinni ohella.. kuka kansalainen on edes se keskivero?

Kysynpä vain.

HARMI ja SÄÄLI se on.