Tulipas pitkästä aikaa katsottua tämän lajityypin elokuva ja oikeastaan voin sanoa, että se oli ihan miellyttävä kokemus.

Elokuvan gangsteria, (heh, heh saatte selville kuka se on vain katsomalla elokuvan itse.)esittävä henkilö oli kerrankin mielestäni "istuva" roolissaan. Päätähti teki elokuvaan jotenkin surumielisen vaikutelman..

hieman analysoiden:

Oliko elokuvan kiinnostavuuteen lienee se syy, että tähti ei ole enää nuoruuden loisteesaan ja siksi pystyi antamaan syvyyttä roolilleen vai jotain muuta kenties? Siinäkin varmaan on jotain pointtia, mutta oikeastaan enemmänkin ajattelen, että itse  ohjaus, kuvakulmat ja valaistus olivat ne jotka saivat aikaan elokuvan perustunnelman.

Siinä mielessä hienoa toimintaa elokuvantekijöiltä. Näyttöä ryhmätyöstä ja ammattilaisuudesta.  

Päähenkilön roolihan oli jopa syvällinen ja elokuva otti omalla tavallaan kantaa vaikeaan aiheeseen (vielä tänäkin päivänä jenkeissä erityisesti on näin) eli RASISMIIN.

Juuri sen takia, ainakin minulle, syttyi rintaan, hienoinen sympatian tunne ko. ollutta rikollistoimintaa kohtaan ja sen takia elokuva herätti paljon muutakin kuin pelkästään tunteita.

Siitä seurasi ainakin minulle liutakin ajatuksia itse rasismista, sen herättämästä epätoivosta ja ihmisen selviämisestä sekä keinoista, joita yhteiskunta tarjoaa oman toimintansa tai nk. kehittyneisyytensä seurauksena myös rikolliselle toiminnalle ja niille jota se rikollisuus "kutsuu", jollain tavalla, joko pakkona, elämänehtona tai muuten.

Syy seuraus yhteydet jne. tekivät rikollis toiminnasta omalla tavallaan sympatiaa herättäviä.

No, onhan niitä tietenkin muitakin elokuvia joissa sympatiat heräävät rikoksentekijöitä kohtaan, mutta tästä elokuvasta sympatian tunteet olivat jotenkin hienovaraisemmin aistittavissa ja jonkilaisen surumielisyyden siivittämiä..se oli hienoa ja tapa miten se tuli julki oli varsin hienoviritteinen.

Se oli se mikä oli elokuvan parasta antia ja siitä pidin. 

Em.tapa esittää asia oli mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin esim. se, että rikollisen elämästä tehdään elokuvassa niin säälittävä ettei rikollisella ole tavallaa muuta vaihtoehtoa, edes olemassa, kuin rikos ja siksi ihminen on tavallaan oikeutettu ja jopa miltei velvoitettu tekemään rikoksia.. mutta sehän ei tavallaan pidä paikkaansa..siitä ehkäpä myöhemmin, jossain muussa kirjoituksessa. 

Tässä elokuvassa oli yhteiskunnallinen näkökulma pääasiana inhimillisellä tavalla toteutettuna.

Varsinkin viimeinen kohtaus jossa päähenkilö seisoo vankilan portilla oli hyvinkin hienolla tavalla oikeutetusti herättämässä sympatian tunteita ainakin minussa. Siinä yhdistyvät eletty, olemassaoleva aika ja tarinan kulku hienosti toisiinsa.

Tokihan elokuvassa oli näitä gangsterielokuvien kliseitä, mutta ne eivät oikeastaan päässeet häiritsemään.

Pääpiirteissään elokuvasta tuli hyvä fiilis ja se jäi pyörimään mukavalla tavalla mielessä myös katsomisensa jälkeen.