Teos on alla valmiina edellisessä postauksessa. Siihen ei tule enää muutoksia.

Nimeltään: Kolmen päivän projekti.

 

Koska tämä teos perustui enemmän prosessin kulkuun kuin itse teokseen tai siihen millainen teos on visuaalisesti se vaatii lyhyen kuvauksen prosessista ja taustoista tms. Käytän tässä vapaan assosiaation menetelmää, jolla tämä blogikeskustelu tuntuu olevan aika luontevaa, koska se säilyttää sillä tavalla mielipidekirjoitus -luonteensa.

Taustatyöni olen tehnyt Laasasen suhteen jo vuosia sitten. Mikään ei ole muuttunut näköjään sitten viime "näkemän". Tämä teos lähti tulemaan vain ja ainoastaan siksi että Laasanen oli napannut minut nettivirrasta omaan blogiinsa ei vapaa -ehtoiseksi kommentaattoriksi. Enkä ajatellut jäädä siihen vain velttona makaamaan. Enkä myöskään halunnut käyttää pelkästään tehottomia sanallisia keinoja nettirepostelua vastaan, joka tällä kertaa kohdistui minuun itseeni lievässä muodossa. 

Edustamme Laasasen kanssa henkilöinä ihan eri näkökulmia ihmisen tasa-arvoon ja pariutumiseenkin liittyen. Vuosia sitten olin erityisen kiinnostunut miesasiasta naisnäkökulmasta, mutta koska en ole mies vaan nainen halusin jotain mistä voisin ulkopuolisena tarkkaila miesasiaa. Yksi lukuisista nettilähteistäni, vapaan tiedon alueella, oli silloin silloiset Laasasen blogit. Se vain siksi, että olin sattumalta kuullut ko. hemmon kirjoittamasta opin-näytetyöstä, joka oli heti mediamyllytyksen keskiössä. 

Kiinnostuksen kohteeni ei ole kuitenkaan Laasasen ajatukset tai tieteellinen tukimus sinällään, koska siinä ei ole mitään sellaista joka olisi herättänyt syvemmin tutkittuna mielenkiintoani. Kaikki tämä toimi motivaattorina tämän netti-teoksen synnylle. Rehellisesti sanottuna jotkin otteet Laasasen Huoltamo blogista vaikuttivat eilen lähinnä jostain hömppä novellisarjasta repäistyiltä. Lainasin myös visuaalisiksi elementeiksi näitä sanoja. Sanoja jotka kuka tahansa olisi voinut kirjoittaa jossain viidensentin novellissä. Kirjoitin tekstiin myös lisäyksiä kirjaimin visuaalisiksi efekteiksi korostamaan sen tunnelmaa.

Laasasen blogit  tuntuu /(tuntuivat) liikkuvan enemmän hämärän rajamailla tieteellisyyden viitassa. Laasanen oli kuitenkin ensimmäinen nettipersoona jonka blogeissa törmäsin aiemmissa postauksissani kuvailemaani laajamittaiseen nettihyökkäilyyn. Siihen aikaan se oli suoranaista anonyyminen väkivallalla uhkailua pahimmillaan. Seurasin montakin nettipolkua perässä ja jouduin neuvottomana katsomaan törkeää ihmisten repostelua, joka varmasti aiheutti pahaa mieltä ja jopa pelkoa kohteissaan.

Ymmärsin hyvin pian että ko. toiminnan tarkoitus on vallankäyttö ja vihan purkaminen ennemminkin kuin todellinen mies-asia. Uskon, että sen lopullisena tarkoituksena on vahvistaa henkisesti niitä konstruktioita, jotka pitävät nykyisinkin sukupuolien välistä epätasa-arvoa yllä. Ko. ryhmässä vaikutti olevan olemassa myös jotain yhdessä sovittua ja yhteisellä sopimuksella tehtyä toimintamallia niitä ihmisiä kohtaan jotka ajattelivat eri tavalla kuin Laasaslaiset, joiksi sitä vakiporukkaa sopii aika piankin "tutustumisen" jälkeen kutsua.

Olen kiinnostunut tässä ko. teoksessani enemmänkin siitä mitä ja miten pitkälle ryhmäytynyt nettiyhteisö toimii. Mikä on sen ryhmädynamiikka? ja liikuttava voima? Mistä jokin täysin abstrakti ja astraali ryhmä saa voimansa kun ei ole mitään kiinteää jota koskettaa? Mikä tekee sen vallan ja voiko siihen valtaan tehdä säröjä? Tämä teos on tehty nimenomaan säröksi.

 

Varsinainen prosessin kuvaus alkaa tästä:

Alkuvaiheessa en edes tiennyt että se johtaa tähän missä olen nyt.

Kommentoin erääseen blogiin yhtä kirjoitusta joka oli kirjoitus ko. henkilöstä ja sen saattena oli epäilys siitä että pysyykö Laasanen sanoissaan. Lyhyesti sanottuna sanoin Laasasen pysyvän sanoissaan. Kun kirjoitin kommenttia tajusin, että Laasasen kohdalla pätee puhumattomuudensääntö sen suhteen, että puhutaanko Laasaslaisten käytöksestä netissä avoimesti vai ei, joten päätin avoimesti sanoa mielipiteeni siitä että "tonttujoukko hyökkää".  En kuitenkaan voinut mitenkään tietää että, ulottuuko Laasasen loputon ja jatkuva itsensä netistä etsiminen myös Facebookkiin, mutta siitä huolimatta minulla oli sellainen olo että tämä voi olla mahdollista. Tämä tapahtui Facebookissa. 

Tästä seurasi se että Laasanen oli napannut minut henkilönä nimellä ja mielipiteeni ko. postauksesta mukaansa ja vienyt omaan blogiinsa kommentiksi. Huomasin sen, koska osasin odottaa jotain tuon tapaista kun rohkenen aukaista suuni omalla nimelläni ko. asian suhteen ja kohdistaen sen suoraan häneen. En vain enää halunnut olla sitä joukkiota joka toimettomana istuu nettivirrassa ja hiljaa vaikenee. Kävin itse muutamana päivänä katsastamassa ko. blogin jossa sitten pakko kommentointi olikin tapahtunut. 

Koskat tiesin miten Laasaslaiset toimivat osasin kirjoittaa ensimmäisen osani tälle teokselle tähän omaan blogiini siten, että se estämällä ja ns. poistamalla kirjoitusasullaan "hörhö"kommentit paljastaa jotain siitä tietoisuudesta joka Laasaslaisilla vallitsee kun he alkavat kommentoida ihmisten tekstejä. Laasaslaisten valta perustuu nimenomaan siihen, että Laasanen istuu hiljaa passiivisagressiivisena netti ikonina, muut peesaa ja perässä tulee anonyymi "hörhö" joukko joka hyökkää.

Nyt kuitenkin kävi niin kuin oli oletettavaakin eli tekstini (joka on 1.osa tästä teosesta ja alla luettavissa) jälleen liitettiin Henry Laasasen toimesta hänen blogisivulleen. 

 

Teoksen 2. osa ja sen toteutus

Laasanen puhutteli minua etunimellä vaikka ei ole koskaan minua tavannutkaan missään henkilökohtaisesti enkä ole hänen kanssaan keskustellut koskaan edes netissä omalla nimelläni. Ilmeisesti tarkoituksena oli tehdä kohteesta (minusta) säälittävä uhri, jo kirjoitusasun avulla. Laasanen ei esittänyt mitään perusteltuja vastauksia kysymyksiini ja intoutui myös tekstin lopussa suoraan kehoittamaan tonttujoukkoaan repostelemaan tekstiäni. 

Odottelin hetken ja kopioin kaiken ko. postauksen ja Laasasen kirjoittaman kaikkine kommentteineen omaan blogiini. Aivan kuten Laasanen itsekkin tekee kaikille niille jotka hän valitsee omien blogiensa "mielenkiinnon kohteiksi" Nyt vain "uhri" muuttuikin hyökkääjäksi, koska kaikki siihen astiset kommenti ja koko kirjoitus joutuivatkin jonkun toisen valtaan ja toisen blogille, toisen maaperälle eli minun maa/nettiavaruusperälleni.  

Tekstien konteksti ja hallinta ikäänkuin siirtyy ja ulkoistuu johonkin muuhun kuin mihin se on tarkoitettu. Sitä kautta myös niiden merkitys muuttuu. Uskon henkilökohtaisesti tämän asian olevan Laasasen ainoa syy siihen miksi hän ei kommentoi toisten blogeihin vaikka sitä pyydetäänkin. Se on kuitenkin aina toisen vallassa ja hallinnassa. Nettihän ei todellisuudessa ole mikään vapaa ja villikenttä jonka jokin suurempi voima on antanut jotenkin ihmisten mellastuskentäksi, kuten kaikki hyvin tiedämme. 

Tiedän omasta kokemuksestani, että kun joutuu siihen tilanteeseen, että omia tekstejä ruvetaan osoittaen käsittelemään netissä jotain tarkoitusta varten se aiheuttaa väkiselläkin tunteita ja se aiheuttaa kommentteja, mutta koska kommentointi oli "estetty" blogissani, henkisellä yliotteella ja sanojen "mahdilla", ainoaksi vaihtoehdoksi nettihyökkääjillä, jotka olivat siis nyt itse uhreja, jää kokoiltainen sivujeni tuijottaminen ja jatkuva niiden vilkuilu. 

Blogissani olikin huima määrä Laasaslaisten eri sivujen kautta tulleita vierailuja ja palaavat kävijät nousivat korkealle eli tiedän että tapahtumia seurattiin. Käsittelin tekstiä, koko illan, blogissani näillä työkaluilla joita minulla on käytössäni tässä, joten en edes odottanut mitään visuaalista tulosta tai mitään tämän kummempaa merkkiä joka jäisi varsinaisesta tapahtumasta jäljelle. Henkilökohtaisesti minulle riittää se että tiedän tämän koskettaneen joitain ihmisiä.

Teksti muuttui tavallisesta normitekstistä käsittelyn myötä koko ajan. Se muutti illan mittaan muotoaan monenlaiseksi visuaalisesti päätyen lopulta siihen muotoonsa jossa se on nyt ja johon se jää blogissani. 

Uskon, että moni niistä jotka seurasivat tapahtumaa kokivat milloin mitäkin ajatuksia ja tunteita tms. kun tekstin konteksti muuttui kokoajan erilaisten kirjoitusvaihtoehtojen myötä, milloin mitäkin korostaen tai häivyttäen sillä tavalla että teksti oli vain ja ainoastaan minun hallinnassani ja minun subjektiivisen sekä hyvin intuitiivisen käsittelyni kohteena, josta pulpahtivat päällimmäisiksi vain ne sanat jotka kuulen itse kaikkein tarkimmin.

Koko teos syntyi siis sen mukaan mitä ja miten vastapuoli reagoi mihinkin, kuitenkin niin että se oli kokoajan tässä blogissa hallussani. Olisi ollut mielenkiintoista tietää miten olisi käynyt jos Laasanen olisi uskaltanut astua kerrankin toisen nettimaaperälle perustelemaan käytöstään. Niin ei kuitenkaan käynyt.

 Yksi "hörhö" kommentoi/ oli kommentoinut tuossa aamusella ja vastaankin nyt hänelle näin ihan suoraan tähän kirjoitukseen jatkeena.

Luulen ensinnäkin,  että olet yksi teokseni osa ja naispuolinen sellainen IDA, mutta vastaan "hörhölle" kun "hörhönä" kysyit asiaa:

 

MITÄ NYT? Mitä hörhöille pitäisi tehdä???

Vastaus:

Se jää hörhöjen itsensä päätettäväksi ja niiden jotka omalla toiminnallaan hyväksyvät ja edesauttavat ko. käytöstä.

Olen taiteilija..nostin vain esille sen mitä näin ja joka mielestäni vaiettiin. Muiden tehtävä on tehdä asialle jotain muutakin kuin tämä teos. Toivon että se pisti ajattelemaan edes muutaman ihmisen.

 

 ps. yhä edelleenkään en vastaa epäasialliseen anonyymiin postailuun.